Vakava opiskelija esittäytyy.

Tiedän ettei ketään oikeasti kiinnosta mikään mitä täällä opiskelen vaan englantilaiset pubit ja harvassa tapauksessa myös roomalaiset muurit, mutta minua itseäni kiinnostaa paljonkin, joten saatte kestää vähän juttua opiskelusysteemeistä. Opiskelen täällä kirjallisuutta ja luovaa kirjoittamista.

Kurssit ovat vähän erilaisia: niitä sanotaan moduuleiksi ja niistä saa 10 ETCS - pistettä (eli niitä samoja kuin kotona) tai 20 jos kyseessä on tuplamoduuli. Moduuliin kuuluu yleensä seminaari kerran viikossa ja joskus lisäksi myös luento. Vuodessa tehdään noin 60 pisteen edestä opintoja, eli suunnilleen sama kuin meillä (lukukausi jatkuu täällä vähän kauemmin, joten pistemäärä on ihan sopiva).

Päädyin erinäisten sotkujen ja säätämisten jälkeen valitsemaan seuraavat moduulit:

Kirjallisuus
Brave New Worlds eli jotakuinkin uljaat uudet maailmat, aiheena utopiat ja dystopiat (tyyliin 1984)
Science Fiction, klassikompaa scifiä jota olen lukenut hyvin vähän
Shakespeare, jossa käsitellään 10 näytelmää
Luova kirjoittaminen
Varieties of Fiction, tuplamoduuli, jossa käydään läpi fiktion lajeja ja esimerkkejä "hyvästä" kirjoittamisesta ja yritetään soveltaa niitä omaan kirjoittamiseen
Research Methods for Writers eli kirjoittajan tutkimusmetodit, jonka otin siksi kun irlantilaista kirjallisuutta ei ollut tarjolla tänä vuonna

Eilen olin Shakespeare - seminaarissa, jossa oli erittäin hauskaa, vaikka kurssi vaikuttikin vaikealta. Tänään oli Varieties of Fiction - kurssin ensimmäinen seminaaritapaaminen, jossa kirjoitin jotain omituista David Bowiesta, kun käskettiin valita joku tähti/legenda ja merkityksellinen laulu ja vääntää niistä jonkinlainen kuvitteellinen alku elämäkertaan. Älkää antako tuollaisia aiheita, minulla on vaikeuksia pysyä asiallisena jo muutenkin! Mutta kurssi ei vaikuttanut ollenkaan niin pelottavalta kuin etukäteen ajattelin.

Olen erittäin innoissani kaikista opiskelusysteemeistä. Näistä saattaa ihan oikeasti olla hyötyä. Ja ihme ja kumma, täällä on ihmisiä jotka osaavat opettaa! Ennenkuulumatonta!

Chester & opiskelija-asumista

Taidan olla rakastunut tähän kaupunkiin. Kuinka monessa paikassa voi eksyä ja löytää itsensä vahingossa roomalaisesta amfiteatterista?

Chester on erittäin kaunis kaupunki. Kaupungin keskustasta löytää taloja kaikilta vuosisadoilta keskiajalta lähtien. Baareja, klubeja ja ravintoloita tuntuu olevan enemmän kuin Turussa, vaikka väkiluvultaan Chesterin pitäisi olla pienempi. Paras asia on kuitenkin historia, jota on kaikkialla ja joka saa kaupungin näyttämään aivan erilaiselta kuin mikään kotona. Esteetikon sieluni iloitsee.


Kaupunginmuurin ulkopuolella kulkeva kanaali. Siltaa sanotaan huokausten sillaksi, koska sitä pitkin johdatettiin rikolliset kirkkoon rukoilemaan ennen kuin ne hirtettiin läheisen talon ikkunasta...


Muurilla kävellen voi kiertää koko kaupungin.




Näkymää pääkadulta.


Taustalla kuulemma Englannin toiseksi kuvatuin kello X)


Ehkä loistavin keksintö ikinä: pääkatuja ei oikeastaan ole yksi vaan kolme, koska talojen seinustoja kiertävät parvekkeet, joiden varrella on myös kauppoja. Kätevää paikassa, jossa voi alkaa sataa kirkkaalta taivaalta!


Yksi katutason yläpuolisista kaduista.

Koska kaikkia kuitenkin kiinnostaa, tässä myös pari kuvaa asuinpaikastani ja huoneestani.


Hollybank House, B-rappu.


Tärkeimmät asiat ensiksi: Dalek-juliste, jota voin käyttää nörttiysmittarina vieraiden kanssa.


Näkymä ovelta. Jouduin painautumaan ovea vasten ottaakseni kuvan, mikä ehkä antaa jonkinlaisen käsityksen huoneen koosta (tai sen puutteesta).


Kirjoituspöytä ja... um, haaremi.


Mielenterveydellisistä syistä hankittuja julisteita: taidetta ja muuta kaunista.






Oma kylppäri on ehkä huoneeni paras asia. Pikkuinen mutta erittäin toimiva, ja kuumaa vettä tulee :D (Äiti ainakin arvostaa.)

Huonoja puolia ovat paperinohuet seinät, järkyttävästi paukahtelevat ovet, äänet keittiöstä vastapäätä, jousipatja, jonka jokaisen jousen todellakin tuntee ja kokolattiamatot, jotka saavat paikan näyttämään ruotsinlaivalta. Mutta kaiken kaikkiaan ihan ok. Pikkuruisuus ei haittaa, kun ei ole tavaraakaan. Verhot saattavat olla ostoslistalla, tai sitten otan nuo oranssit hirvitykset alas muuten vain.

Lopuksi vielä: paikallinen amfiteatteri.

Se elää, voi hyvin ja pitää yliopistosta.

Pyydän anteeksi blogihiljaisuutta. On ollut aika hullu viikko.

Sunnuntain epätodelliset seikkailut

Saavuin Manchesterin lentokentälle seitsemältä sunnuntai-iltana. Odottelin siellä aikani ja soitin sitten perään, koska jonkun yliopistosta piti tulla hakemaan. Reaktio? "Oletko Manchesterissa?!"

Ilmeisesti vaihtareita hakeva bussi oli jostain syystä jättänyt minun hakemiseni väliin, ja bussikuski kieltäytyi tekemästä enää yhtään reissua ja ilmoitti lähtevänsä kotiin nyt. Lopputulos oli se, että kansainvälisten asioiden hoitaja tuli hakemaan minut omalla autollaan. Sen ja tuutorin kiroilua etupenkillä oli kyllä ihan opettavaista kuunnella, tosi hauskoja tyyppejä molemmat. Lopulta olin Chesterissä hiukan ennen yhtä yöllä. Kahdelta yritin nukkua, mutta talon muut asukkaat saapuivat bileistä ja jatkoivat juhlimista keittiössä ja käytävällä, vaelsivat ympäriinsä laulaen ja soittaen musiikkia kännykästä. Nukuin sinä yönä tunnin. Mielestäni olin maailman kärsivällisin, aikuisin ja kerta kaikkiaan täydellisin ihminen, kun en a) mennyt ärisemään, b) harkinnut lähteväni kotiin tai c) tullut hulluksi.

Sittemmin olen laittanut korvatulpat ostoslistalle ja tutustunut keittiön kanssani jakaviin ihmisiin, jotka ovat ensimmäisen vuoden hoitoalan opiskelijoita ja ihan kivoja silloin kun eivät pidä keittiöbileitä.

Yliopistosta



Yliopisto vaikuttaa hyvältä paikalta. Asunnostani sanottiin, ettei se ole kampusalueella. Kaikki on suhteellista - se on toisella puolella tietä kahden minuutin kävelymatkan päässä kampuksen keskipisteestä. Osa opiskelija-asunnoista on keskellä kampusta. Melkein joka paikkaan voi kävellä, mikä on erittäin kätevää. Osa yliopistorakennuksista on todella kauniita vanhoja taloja, esimerkiksi englannin laitos on ollut osa kirkkoa. Laitan siitä kuvia myöhemmin, koska varmaankin tulen pyörimään siellä paljon.

Alan ymmärtää, miksi niin monet sanovat, että yliopisto-opiskelu on elämän parasta aikaa. Täällä se on totta: koko elämä on erittäin helppoa rakentaa yliopistojuttujen ympärille. Kampuksella voi asua, syödä, käydä kaupassa ja baarissa, harrastaa urheilua ja kulttuuria ja vaikka olla kokonaan poistumatta omasta pikku kuplastaan. Suomessa ei tapahdu tähän verrattuna juuri mitään. Ei ihme, ettei osa ihmisistä keskity opiskelemaan... Tiedän, etten itse ole kamalan aktiivinen, mutta silti olen yhden viikon aikana

- viettänyt illan jenkkien kanssa George and the Dragon - nimisessä pubissa (joka on rakennettu roomalaisen hautausmaan päälle ja jossa kuulemma kummittelee)
- käynyt ranskalaisten ja espanjalaisten kanssa CSU:n (paikallinen opiskelijajärjestö) baarissa, mikä oli epäonnista, koska kukaan ei vaivautunut puhumaan englantia eikä bändiä koskaan kuulunut paikalle
- yrittänyt shoppailla kaikkea tarpeellista ja käynyt CSU:n julistemyyjäisissä
- katsonut vaihtariseurassa järkyttävän pitkän ja muutenkin järkyttävän Bollywood-leffan
- lähtenyt Rock soc - ihmisten kanssa onnistuneelle baarikierrokselle
- katsastanut miekkailuseuran esittelytreenit ja päättänyt melkein varmasti harjoittaa modernia miekkailua tämän vuoden ajan. Miksi miekkailu tuntuu muuten vetävän puoleensa samanlaista porukkaa? Hyvä asia, ei siinä mitään. Arvostan sitä, että ihmiset jaksavat nörtteillä muille vaikeasti avautuvista aiheista.
- käynyt Chesterin ulkopuolella katsomassa Dorian Gray - elokuvan

Ja siinä oli vasta epävirallinen ohjelma. Koko viikko on ollut asioiden hoitamista ja erilaisia esittelysysteemejä, jotka kyllä aluksi olivat ihan hyödyllisiä mutta alkoivat loppua kohden puuduttaa. APA-systeemi, koskaan kuullutkaan, muuten vain käyttänyt sitä 3 vuoden ajan! Plagiointi, mitä se on, kertokaa kolmannenkin kerran! Voin vain kuvitella jenkkien turhautumisen kielipuolia vaihtareita opastaviin juttuihin.

Lisää kuvia ja tarinaa kaupungista ja kämpästäni seuraa kohta.

Kuin taivaan lintu

Hengaan Kööpenhaminan lentokentällä, ja mitäpä muuta tekisin kuin dataisin? Mahdollisesta nettiriippuvaisuudesta ei puhuta. Lento Manchesteriin lähtee kahden tunnin kuluttua, eivätkä ruojat vielä kerro lähtöporttia, joten ei tässä mitään kovin hyödyllistä voi tehdäkään.

Sain siskolta käskyn syödä sit Tanskassa joku hieno sandwich. En tiedä onko se hieno.

Mutta löysin täältä olennaisia asioita: kirjan jota yritin metsästää matkalukemiseksi (The Girl With the Dragon Tattoo), Starbucksin ja jelly beaneja!

Ei lähtöpaniikkia vaan lähtöhelpotus

Well everybody's passin' me on this road I'm on
I gotta pack my things
Get ready to go
Send me on my way no
And if you could would you please pay my toll
'Cause I gotta get out of this place and
This wastin' time
It's gettin' old
- Kris Allen, Wastin' Time

Hei maailma.

Tähän blogiin tulee ilmestymään jännittäviä tarinoita ja enemmän ja vähemmän taiteellista kuvamateriaalia vaihtarivuoden ajalta.

Vietän siis vuoden Englannissa University of Chesterissä opiskellen jotain – mitä, se on vielä vähän avointa, mutta kirjallisuus ja luova kirjoittaminen ovat suunnitelmissa. Totta kai yleinen hengailu ja jonkinlaisen aksentin ja ~sosiaalisten taitojen~ kehittäminen ovat olennaisia nekin.

Lähtö on edessä huomenna ja levotonta innostusta on ilmassa. Nyt alan vasta tajuta, että ihan oikeasti olen lähdössä johonkin. Ja Britteihin! Shakespeare ja dalekit ja muinaiset roomalaiset ja teetä ja kaikkea muuta kivaa klisettä!

Eipä tässä sitten muuta kuin pakkaamaan loppuun ja hermoilemaan lentämisestä. (Ajattelin katsoa tunnelmaan pääsemiseksi Supernaturalin jakson Phantom Traveler, jossa lentokoneet putoilevat selittämättömästi taivaalta.)