Lähdin Lontooseen aikaisin lauantai-aamulla. Aamu sisälsi paljon draamaa - melkein myöhästyin junasta, huomasin että pesukone oli taas kutistanut vaatteita, saappaasta hajosi vetoketju matkalla juna-asemalle... Mutta selvisin ihme kyllä oikeaan junaan.
Chesterissä satoi lähtiessä lunta, mutta etelässä paistoi aurinko. Luonnollisesti vietin aurinkoisen päivän melkein kokonaan British Museumissa. Tiesin, että museo on iso, mutta en silti ollut varautunut siihen, että siellä olisi oikeasti voinut viettää viikon! Viidessä tunnissa en ehtinyt nähdä kuin osan egyptikokoelmasta, etruskihuoneen ja mesopotamiakokoelman. Etruskihuoneen löytäminen teki minut sanomattoman onnelliseksi. Olin myös asiaankuuluvan liikuttunut nähdessäni Rosettan kiven. Tästä kirjoitin kandissa ja siinä se nyt on! Kaikki valokuvani taitavat mennä "tästä kirjoitetaan joskus" - kansioon.
Sen jälkeen pääasiassa harhailin Bloomsburyssä, löysin Forbidden Planetin ja ostin ~laatukirjallisuutta~, toisin sanoen hälyttävän pinkkikantisen fantasiakirjan, Sherlock Holmesin uusia seikkailuja (lupasi olla shokeeraava, ei ollut) ja Star Trek - romaanin pääasiassa, koska kannessa oli kaunis kuva Spockista. Forbidden Planet ei ollut ollenkaan niin iso kuin kuvittelin. Kirjavalikoima oli hyvä, mangatarjonta ei vaikuttanut, dvd:t kalliita ja fanikrääsää ihan vääristä sarjoista.
Yövyin suomalaisen merimieskirkon majoituksessa ja se oli hyvä ratkaisu. £27 yöltä, hyvä aamupala, epäbrittiläinen talo (eli ei mitään kummallisuuksia) ja erittäin siistiä. Ainoa huono puoli oli se, että Rotherhitheen menevä metrolinja oli pois käytöstä koko viikonlopun, joten sinne piti seikkailla korvaavilla busseilla. Mutta normaalioloissa sinne olisi päässyt helposti, vaikka paikka vähän kauempana olikin. Enpä ole aikaisemmin syönyt aamupalaa kirkkosalissa. Kuulin myös paljon kauniita suomiaksentteja, koska paikalla oli yksi ruotsalainen vieras, jonka kanssa tietysti puhuttiin englantia, kuinkas muuten...
Seuraavana päivänä lähdin taas törkeän aikaisin liikkeelle, koska halusin ehtiä käymään Camdenissa ennen kuin tapaisin Lucillan ja tämän poikaystävän. Camden on kuuluisa marketeistaan, ja sieltä olisi kyllä löytänyt vaikka mitä gootti/punk/retro/burleski/insert tyyli tähän/ - vermettä. Minä en sortunut kuin yksiin erittäin epäkäytännöllisiin saappaisiin, mikä tarkoittaa vain sitä, että sinne pitää päästä uudestaan. Luulen, että pitäisin Camdenista enemmän viikolla, kun siellä on vähemmän myyjiä ja ihmisiä - nyt väenpaljous ja yli-innokkaat myyjät kävivät välillä hermoille.
Sitten olikin aika suunnata tapaamaan tuttuja. Kävimme ihailemassa Buckingham Palacea, joten nyt olen nähnyt ainakin yhden asian joka kuuluu nähdä jos käy Lontoossa, kuljeskelimme kaupoissa ja suuntasimme illansuussa Chinatowniin. Siellä oli kamala väentungos ja hienoja koristeluja kiinalaisen uuden vuoden takia, mutta hienointa oli ruoka! Bubble tea oli uusi kokemus - siinä oli punaista teetä, mangomehua ja hassuja hyytelöpallosia, joista joku varmasti selitti mitä ne olivat, mutta en enää muista. Koska kaikki ravintolat olivat täynnä, päädyimme syömään mielenkiintoiseen gangsteripaikkaan, jossa palvelu oli kammottavaa ja ruoka hyvää. Muistin jälleen kerran, että pitäisi opetella syömään puikoilla. Taitoa saattaa tarvita ravintolassa, jossa ei uskalla pyytää henkilökunnalta haarukkaa. Onneksi Lucillan poikaystävä tuli herrasmiehenä apuun.
Selvisin takaisin Chesteriin puoli yhdeltä yöllä ja päätin kävellä kotiin, koska pitkän junamatkan jälkeen yöilma tuntui hyvältä ajatukselta. Matka oli taas kerran pitempi kuin muistin, koska välttelin alikulkutunneleita. Kotona iski omituinen olo - täällä sitä ollaan taas ja pysytään.
Olisin voinut jäädä Lontooseen.
Kaikki kuvat TÄÄLLÄ.
