Shakespearesta eli Sivistävä Blogipäivitys, joka Olisi Syytä Lukea.

Kävin yliopiston kirjallisuusklubin tapaamisessa. Aiheena oli käännöskirjallisuus, ja luultavasti onnistuin pelästyttämään kaikki, koska olin lukenut suunnilleen kaikki kirjat, joista puhuttiin. Rikos ja rangaistus, Beowulf, Saatana saapuu Moskovaan, Parfyymi, Don Quijote, Monte-Criston kreivi, Ystävät hämärän jälkeen ja niin edelleen, peruskamaa... Siinä vaiheessa sain jo niin pelokkaita katseita osakseni, että pysyin hiljaa kun puheeksi tulivat Flaubert ja Dickens ja Homeros. Huvittava tilanne, Turussa minusta on aina tuntunut siltä, että kirjallisuusopiskelijat ovat kamalan asiantuntevia ja lukeneet suunnilleen kaikki venäläiset klassikot. Ja täällä minä olenkin äkkiä se asiantunteva. Tai siis friikki.

Tuon innoittamana voinkin avautua tänne vähän kirjoista ja opinnoistani. Shakespeare-moduuli on ehdottomasti paras valitsemistani kursseista. En odottanut sen olevan ollenkaan näin mielenkiintoista ja hauskaa ja palkitsevaa. Minusta tuntuu, että näytelmät vain paranevat siitä, mitä useamman kerran ne lukee, ja yllättävät näytelmät ja hahmot ovat nousseet suosikeiksini.

Kirjoista

Tällä hetkellä käsittelemme Romeota ja Juliaa. Olen lukenut sen aiemminkin, ja olin aina sitä mieltä, että se on varsin hauska. Mutta nyt kun olen lukenut sitä tarkemmin, olen huomannut, miten kyyninen tämä "maailman hienoin rakkaustarina" on, alkanut pitää Juliasta kovasti ja suhtautua Romeoon aika kylmästi. Näytelmän alussahan Romeo on rakastunut Rosalineen eikä voi kuvitellakaan rakastavansa ketään muuta, mutta sitten hän tapaa Julian, joka onkin paljon kauniimpi... Niinpä. Ja Julia on 13-vuotias ja Romeon puhe on suurimman osan ajasta tyhjää hovikieltä. Koko tarinahan on ihan järjetön sotku: parin päivän aikana ehditään rakastua ja tehdä murhia ja itsemurhia parin näytelmän tarpeisiin. Näytelmä muuttuu paljon ymmärrettävämmäksi (ja mielenkiintoisemmaksi), kun muistaa, että a) henkilöt ovat teinejä ja b) tämän ei ole tarkoituskaan olla vuosisadan rakkaustarina. Siitä mitä se sitten on voidaan keskustella.

Näytelmän paras henkilö on muuten ehdottomasti Mercutio. Shakespearella on paljon loistavia sivuhenkilöitä, ja Mercutiolla on koko näytelmän hauskimmat repliikit. (Valitettavasti käännöstä ei ole käsillä, joten nämä ovat nyt vain englanniksi. Jos osaat englantia niin on pakko lukea tai puren sitten kun tulen kotiin; muut saavat hypätä yli.)

Mercutio."If love be blind, love cannot hit the mark.
Now will he sit under a medlar tree
And wish his mistress were that kind of fruit
As maids call medlars when they laugh alone.
O Romeo, that she were, O that she were
An open-arse and thou a poperin pear!"
Ah tätä romantiikkaa! Hedelmäpuhe muuttui paljon hauskemmaksi kun näin kuvan kyseisistä hedelmistä...

Mercutio. "Sure wit, follow me in this jest now, till thou hast
Worn out thy pump, that when the single sole of it is
Worn, the jest may remain after the wearing solely singular."
Romeo. "O single-soled jest, solely singular for the
Singleness."
Siis mitä? Single, singular, mitä? Tällaisten takia rakastan Shakespearea. En jotenkin odottanut, että kieli olisi näin vaivattoman nerokasta. Tai nerokasta hauskalla tavalla. Tämä vitsi vaatinee vähän selitystä:
single sole = viittaa kenkiin
singular = yksinäinen, ainutlaatuinen
single-soled = huono, paheksuttava, ohut
singleness = typeryys
Enpä haluaisi kääntää tätä...

Toinen yllättävä suosikkini on ollut Henrik IV osa I, suurelta osin hienon sanailun takia. Taas näitä näytelmiä, joissa on hyvin monitulkintaisia henkilöitä. Falstaff on saamaton ja laiska pelkuri, mutta hänestä ei voi olla pitämättä; prinssi Hal taas tuntuu kylmältä juonittelijalta, vaikka sitä ei heti huomaakaan. (Tiedän, että tuo kuva on kakkososasta, mutta hyvänen aika, minä haluan nähdä version jossa on tuollainen Hal! Viiksekäs setä lienee Falstaff. Ja muuten en sitten kuvaa kommentoikaan.)

Mutta yllättäen lempihenkilöni onkin tyhmä, rohkea, rehellinen Hotspur, joka tietysti kuolee. Hänen kuuluisi käydä hermoille (Sturm Brightblade, anyone? Dragonlance-referenssithän istuu tähän tosi hyvin), mutta hän on juuri niin sarkastinen, että hänestä voi pitää. Rakastan hänen kyynisiä vastauksiaan Glendowerin itsekehua tihkuviin, korukielisiin puheisiin:

Glendower. ... "At my nativity
The front of heaven was full of fiery shapes,
Of burning cressets; and at my birth
The frame and huge foundations of the earth
Shaked like a coward."
Hotspur. "Why, so it would have done at the same season
If your mother's cat had but kittened, though yourself
had never been born."

Glendower. ... "And bring him out that is but woman's son
Can trace me in the tedious ways of art
And hold me pace in deep experiments."
Hotspur. "I think there's no man speaks better Welsh.
I'll to dinner."
(better Welsh ei ole kohteliaisuus X)

Glendower. "I can call spirits from the vasty deep."
Hotspur. "Why, so can I, but will they come when you do call for them?"

Ei voi mitään, tuo "I'll to dinner" saa minut repeämään joka kerta. Go Hotspur!

Kaiken lisäksi Hotspurilla on myös hienoimmat puheet:

Hotspur. "But thoughts, the slaves of life, and life, time's fool,
And time, that takes survey of all the world,
Must have a stop. O, I could prophecy,
But that earthy and cold hand of death
Lies on my tongue. No, Percy, thou art dust
And food for -"
Prince. "For worms, brave Percy. Fare thee well, great heart."

Muita Hienoja Asioita

Mutta mitä hyötyä tästä kaikesta sitten on? Ainakin se, että tuottaa suunnatonta iloa kun tajuaa Shakespeare-viittaukset, joita on ihan oikeasti joka paikassa! Seuraavaksi voinkin avautua muutamasta näkemästäni Shakespeare-tulkinnasta.


(Kuva ei valitettavasti ole näkemästäni versiosta, vaan teatteriesityksestä. Nuo vaatteet olisivat olleet hienot.)

Olin erittäin katkera, kun en saanut lippuja viime vuonna Royal Shakespeare Companyn Hamlet-näytelmään, jossa David Tennant esittää Hamletia. Onneksi BBC tuotti siitä dvd-version! Luonnollisesti se on aivan loistava. Rooli on kielellisesti järkyttävän vaikea ja sitä paitsi ilmeisesti pisin rooli missään Shakespearen näytelmässä, mutta Tennant sopii siihen täydellisesti. Kuvitelkaa miten paljon 10. tohtori puhuu, muuttakaa puhe Shakespeareksi ja kertokaa kahdella, niin tuloksena on melko tarkkaan Hamlet. Dvd:ssä on jostain kumman syystä tekstitykset... joita en muuten käyttänyt, mistä olen erittäin ylpeä. Vaati kyllä valtavasti keskittymistä kolmen tunnin ajan.

Törmäsin myös yllätys!Shakespeareen katsoessani leffaa My Own Private Idaho. (Hieno leffa, nuori Keanu Reeves ja River Phoenix, kannattaa katsoa, kuvaus löytyy IMDB:n puolelta.) Kyseessä on siis täysin nykyaikaan sijoittuva leffa, joka on suunnilleen niin kaukana Shakespearesta kuin mahdollista, mutta yllättäen puolivälissä leffaa Reevesin hahmon ja eräänlaisen mentorihenkilön välinen sanailu alkoi kuulostaa kamalan tutulta, ja tajusin, että repliikit olivat suoraan Henrik neljännestä! Reeves oli yhtä aikaa tämän leffan henkilö ja prinssi Hal, ja mentorihahmo oli Falstaff. Eikä kyseessä ollut vain pari repliikkiä, vaan useampi kohtaus, ja näiden kahden henkilön tarina oli täsmälleen sama kuin prinssin ja Falstaffin tarina näytelmässä. Oli muuten ihmeellistä miten leffa heräsi henkiin heti kun lainattiin Shakespearea! En tiedä olisinko tajunnut noita kohtauksia ellen olisi lukenut näytelmää, mutta nyt... ah tätä ymmärryksen ihanuutta.

Taidan lopettaa tähän ja toivottaa hyvää yötä. Jos joku jaksoi lukea tähän asti niin voisi vaikka vinkaista jotain (tyyliin en tykkää Shakespearesta koska rumat viikset), koska minua ihan oikeasti kiinnostaa tietää selvisikö kukaan katkeraan loppuun...

Seikkailuja Liverpoolissa

Kävin tänään Liverpoolissa ensimmäistä kertaa. Se vaikutti erittäin kivalta kaupungilta, ihan erilaiselta kuin Manchester. Matkustin myös ensimmäistä kertaa junalla ihan yksin täällä enkä edes eksynyt. Liverpoolhan on 45 minuutin junamatkan päässä Chesteristä ja junalippu sinne ja takaisin maksaa alle 9 puntaa, joten matka on verrattavissa Parainen-Turku-väliin. Tulen varmasti käymään siellä jatkossa aika usein, koska vaikka Chester onkin söpö ja kaikkea, niin se on auttamattoman PIENI paikka.

Lähdin Liverpooliin 12.30 junalla ja tapasin kaverini Annin. Hän oli onnistunut löytämään itselleen asunnon sieltä, mikä varmasti myös edesauttaa tulevia Liverpool-seikkailuja. Voisin kyllä itsekin muuttaa sinne... Päivä kului lähinnä siinä, että harhailimme ympäri kaupunkia, kävimme katedraalissa ja muutamissa kaupoissa ja yritin saada jonkinlaista käsitystä siitä missä mikin on. Vaihtoehtoisia (varsin vihreitä) kirjakauppoja tuntuu löytyvän kaupungista enemmänkin ja sarjakuvakauppaankin eksyin, mutta mangavalikoima näytti olevan suoraan 2000-luvun alusta. Elättelen toivoa, että Forbidden Planetin valikoima olisi parempi... Tapasimme myös Sarah-Melainen ja Brittan (saksalaisia vaihtareita) ja kävimme yhdessä syömässä. Kaiken kaikkiaan oli erittäin hyvä päivä. Tämän takia kannatti jättää erittäin olennainen luovan kirjoittamisen työ tekemättä... Mutta ehtiihän sitä huomenna.


Ihmettelin hetkeni Lime Street Stationin luona, kunnes löysin Annin...


Joki ja satama.


Oli kovin sumuista.


Town Hall, luulisin.


Oisin testannu noita portaita mutta olivat ruojat laittaneet portin siihen eteen...












Katedraali oli aika ruma jos multa kysytään.


Enkä urkumusiikinkaan päälle ymmärtänyt.


Kiinalaiskaupunginosan portti. Harmi kyllä kaikki ravintolat aukesivat kovin myöhään.


Miksei meillä ole hienoja graffiteja, joissa on Ideaa?


Sumu oli aika maagista.

Hyvää yötä, menen nukkumaan tai sitten kärsimään unettomuudesta ja omituisista inspiraatioista...

Inspiraatioita ja dalek!

Ta-daa. Uusi ulkoasu. En ole vielä varma pysyykö tämä tällaisena.

Takana on pari vuorokautta hektistä lukemista ja kirjoittamista. Palautin tänään iltapäivällä 2000 sanan esseen aiheesta uskonto ja yhteiskunta Brave New Worldissa ja 1984:ssä. Vaikka essee olisi voinut olla parempikin, sen kirjoittaminen ja taustatyön tekeminen oli inspiroivin asia aikoihin. Suosittelen Aldous Huxleyn esseetä "The Substitutes for Religion", jota lukiessa minulle selkeni moni asia. Aiheeseen olisi voinut perehtyä enemmänkin. Ja niin teenkin kunhan on taas aikaa.

Seuraavaksi ovat työn alla 2000 sanan luovan kirjoittamisen työ (tiistaiksi), Romeo ja Julia (maanantaiksi) ja The Forever War (joka olisi jo pitänyt lukea). Steampunk on toinen asia, joka inspiroi tällä hetkellä kovasti, kuten jo headerista voi huomata, mutta tässä vaiheessa taitaa olla vähän myöhäistä alkaa kehitellä hienoa maailmaa... (William Gibsonin "The User's Guide to Steampunk" selventää asiaan perehtymättömille, mistä puhun.)



Steampunk-Dalek! Tää on niin coolia ettei mitään rajaa.

Seuraavaksi tulossa on todennäköisesti eeppinen Shakespeare-postaus, jota kukaan ei lue, tai valitusta brittien taloista.

“Watson, what the hell have you done?”

Mietin kauan pitäisikö avautua tästä tämän blogin puolella, mutta kun kerran tulin maininneeksi että olin menossa leffaan...



Tärkein ensiksi: Älkää kuunnelko tyhmiä kriitikoita vaan menkää katsomaan Sherlock Holmes ja päättäkää itse. Arvosteluista päätellen katsoja joko vihaa tai rakastaa tätä elokuvaa, ja minä kallistuin jälkimmäisen puolelle. Tahtoo sanoa, että virnistelin typerästi lähes koko leffan ajan.

Kyseessähän on nimenomaan uudelleentulkinta – kukaan ei missään vaiheessa väittänyt, että nyt yritettäisiin olla mahdollisimman uskollisia alkuperäisteokselle. Ja uudelleentulkintana tämä on hieno ja hauska ja viihdyttävä, eikä sitä paitsi ollenkaan niin kaukana alkuperäisestä kuin ihmiset väittävät.

Ensimmäinen valituksen aihe tuntuu olevan se, että elokuvassa on liikaa väkivaltaa ja actionia – Holmeshan ei koskaan turvautunut väkivaltaan. Ovatko ihmiset lukeneet eri kirjat kuin minä? Um, entäs nyrkkeily ja itämaiset taistelulajit ja ne monet kerrat kun Holmes käskee Watsonin ottaa aseen mukaan kun lähdetään nappaamaan vaarallisia rikollisia? Kirjoissa tietysti tyydytään vain toteamaan tämä ohimennen. Leffassa on paljon actionia ja hiukan vähempi olisi riittänyt minullekin, mutta ei voi väittää etteikö sille olisi mitään perustaa canonissa.

Toiseksi valitellaan, että henkilöt ovat ihan vääränlaisia: liian nuoria ja väärän näköisiä, Holmes on sekakäyttäjä ja Watson osaa pitää puolensa tappelussa. Ja pahinta kaikista, missä on Holmesin hattu? (Onneksi siitä päästiin.) Kirjat lukeneiden pitäisi tietää, että henkilöt ovat yllättävän nuoria, ensimmäisessä tarinassa noin kolmekymppisiä, jos oikein muistan. Ulkonäkövalitusta on aika turha edes kommentoida, jos ihmiset välittävät enemmän typerästä hatusta ja kotkannenästä kuin siitä, että roolissa on hyvä näyttelijä. Sitä paitsi Watson näyttää juuri oikealta, jos minulta kysytään. Ja Watson on entinen sotilas ja kirjojen Holmes kokaiiniaddikti ja hyvin erikoinen persoona. Elokuvasta voi löytää kaikki nämä piirteet, vaikka tulkinta onkin varsin omaperäinen eikä varmasti puristien mieleen. Epäilen kuitenkin, että suurin osa valittajista ei ole edes lukenut kirjoja, vaan muistelee Jeremy Brettiä ja vanhoja BBC-leffoja tajuamatta, että nekin ovat vain yksi tulkinta hienosta alkuperäisteoksesta.

Elokuva ei missään nimessä ollut täydellinen. Juoni oli aika höttöinen (ja miksi kaikessa pitää nykyään olla maailmanpelastusjuoni), Holmesin puheesta oli ajoittain hyvin vaikea saada selvää, ylilyöntejä tapahtui ja Irene Adler vaikutti hivenen päälleliimatulta hahmolta. Mutta näyttelijät olivat loistavia ja Holmesin ja Watsonin kemia melko täydellistä. Jude Lawn Watson saattoi varastaa sydämeni. Kerrankin oikeanlainen Watson! Lisäksi leffa on karkkia steampunk-estetiikan ystäville.



Tässä vielä linkki yhteen kohtaukseen leffasta (ei spoilaa).

Uneton blogipostaus

Koska pitäisi olla nukkumassa, kulutin yötäni leikkimällä kameran kanssa.


Uljas kirjahyllyni. Huolimatta siitä, että en ole koko Englannissa asumiseni aikana ostanut yhtään opiskeluun liittymätöntä kirjaa (jos Venetsia-opasta ei lasketa mukaan) ja olen parhaani mukaan pyrkinyt käyttämään kirjastoa, minulle on kertynyt 60 cm verran scifiä ja Shakespearea. On arvoitus, mitä teen noille sitten kun lähtö koittaa... Mutta ihan oikea kirjahylly onnellistuttaa silti.


Sain rakkaalta siskolta paketin, jossa oli teetä, hyvää suklaata ja pörröiset sukat <3

Kuten tavallista en ole saanut aikaiseksi mennä alennusmyynteihin koska rasittavaa, mutta jotain on viime päivinä tarttunut mukaan kaupungilta.


Asenteikas kissapaita. Nyt kun vielä olisi se kissa.




Mustat joutsenet jotenkin viehättivät - ja hei, järkevä hihaton paita, näitä ei näe usein.


Vasemmalla passikotelo, joka on erittäin hyvä olemassa jos passi sattuu olemaan ainoa henkilöllisyystodistus eikä sitä saisi tuhota, kun pitää joskus päästä täältä poiskin. Oikealla uusi päiväkirjani.

Huomenna ei ole luentoja. Sen sijaan ohjelmassa on aamulla Jotain Hyödyllistä kuten uimista tai esseen kirjoittamista (jotenkin on aika selvää kumpi noista tulee voittamaan), ja illalla olen menossa leffaan katsomaan Sherlock Holmesin parin kaverin kanssa. Olen lukenut leffasta ristiriitaisia arvosteluja, mutta näyttelijöiden kommentit ovat olleet sen verran hauskoja, että uskon tuon viihdyttävän.


Arvostan laseja. (Kävelykeppiä en näin väsyneenä kommentoi.)

Hyvää yötä ja aamua.

Lumen vaikutuksista aka jotkut ei vaan osaa

BBC:n ARTIKKELI ARKTISESTA KATASTROFISTA



Valitettavasti kuva ei ole omaa käsialaa. Se kuvaa silti varsin hyvin brittien valmistautumista talven varalle. Kaupungilla kävelee vastaan tyttösiä hienossa lämpimässä turkishatussa, revityissä farkuissa, kaulaliinassa ja t-paidassa. Kultaseni, muotikatalogit valehtelevat ja siellä on oikeasti kylmä.

Lunta on. Lunta saattaa tulla lisää viikonloppuna. Se on huonompi juttu.

Alan hiljalleen kyllästyä siihen, että mikään ei toimi. Minulla ei ole ollut yhtään luentoa tällä viikolla ja yliopistolla kaikki menee kiinni neljältä, mikä tarkoittaa sitä, että miekkailuharjoituksia ei voi pitää saati sitten mennä illalla uimaan tai kahville. Sain juuri sähköpostin, jossa kerrottiin, että maanantai-aamun luento on peruttu "due to adverse weather conditions" eli koska viikonloppuna saattaa EHKÄ tulla lisää lunta. Olin aikeissa lähteä Liverpooliin lauantaina, mutta saa nähdä kannattaako, jäädään vielä sinne jumiin jos junaliikenne keskeytetään taas.

Kulutin siis tänään aikaani uimalla, lukemalla Shakespearea (Henrik IV ei muuten taatusti ole luettuna maanantaiksi, joten toivottavasti sekin luento on peruttu) ja shoppailemalla alennusmyynneissä. Löysinkin 3 t-paitaa ja pääkallokuvioisen kansion papereille. Niin, ja näin Emilyn uudet gerbiilipojat. (Fang ja Nosferatu. Nimet kuvaavat ainakin omistajaa. Laitan kuvia joskus.) Pitäisi lähteä kohta oppilaskunnan baariin tapaamaan vanhoja tuttuja ja pari uutta vaihtaria. Siellä saattaa olla täyttä, kun ihmiset eivät viitsi lähteä keskustaan jäisten teiden takia.

Lord of the Snow

Outoa olla taas Chesterissä erittäin onnistuneen kolmen viikon kotiloman jälkeen. Kotona parasta oli ehdottomasti lumi, perheen ja kavereiden näkeminen, se että ehti lukea ei-pakollisia kirjoja (The Name of the Wind - suosittelen lämpimästi) sekä eeppinen uusivuosi, jolloin mm. pidettiin Sormusten herra - maraton (kaikkien leffojen pidennetyt versiot), poltettiin värillisiä (!) tähtisadetikkuja ja tanssittiin autiolla tiellä. Kotomaa näytti parhaat puolensa ihan vain siksi että minulle tulisi ikävä.

Matka meni ihan hyvin mutta oli rasittava. Lensin taas Kööpenhaminan kautta Manchesteriin. Olin väsynyt enkä vielä täysin toipunut keuhkoputkentulehduksesta, mikä ei luonut miellyttävimpiä mahdollisia lento-olosuhteita. Lisäksi olen alkanut kärsiä mystisistä päänsäryistä lentokoneessa. Liittyy kai jotenkin ilmanpaineeseen...

Tapojeni vastaisesti Puhuin Ihmisille lentokoneessa, samaan riviin kanssani osui nimittäin kaksi hyvin puheliasta brittiä. Se olikin onnekasta, koska sain niiltä kyydin Chesteriin - ja odotteluseuraa Kööpenhaminassa, jossa lento myöhästyi puolitoista tuntia hajonneen tietokoneen takia :P Kaikki kääntyi siis parhain päin, ja sain vielä avaimet haettua ilman suurempia ongelmia. Jonkinlaisessa energisessä mielenhäiriössä purin samana iltana matkalaukun ja aloin asentaa Windowsia tietokoneeseen, josta hajosi kovalevy loman aikana. Ihme kyllä en onnistunut aiheuttamaan muita onnettomuuksia kuin valitsemaan näppäimistöön väärän kielen, mikä aiheutti hieman hiustenrepimistä seuraavana päivänä.



Ja turhaan kiirehdin takaisin tänne - kaikki luentoni tällä viikolla oli peruttu opettajan sairastumisen ja lumen takia! Aivan niin. Meillä oli lumivapaata. Kuulostaa siltä, että lunta olisi paljonkin, mutta sitä on noin kaksi senttiä. Koko maa on sen takia ihan jumissa. Junat ja bussit eivät kulje kunnolla, osa kaupoista on kiinni ja liikenne ei toimi. Kaikilla on tietysti kesärenkaat, joten ei voi ajaa töihin. Yliopisto suljetaan tänäänkin 4.30 "vaikeiden sääolojen" takia, eikä International Officesta ole kuulunut yhtään mitään. Oletan, ettei siellä ole kukaan töissä, lienevät lumen saartamia. Hui kauhistus.

Sain eilen aikaiseksi käydä asukastoimistossa täyttämässä hakemuksen uudesta huoneesta sekä ostamassa kaiuttimet jotta voin ilahduttaa naapureita hyvällä musiikilla (niin kuin nekin minua, ovat vaihtaneet Katy Perryn oopperaan). Hommasin myös lisää astioita, koska ei ole kivaa jos omistaa vain yhden lasin ja se katoaa keittiöstä salaperäisesti.

Viikonloppuna pitäisi kai tehdä jotain hyödyllistä. Ohjelmassa on 2000 sanan essee Brave New Worlds - kurssille ja 2000 sanan luovan kirjoittamisen tehtävä.

Eiköhän tämä tästä taas.