Se elää, voi hyvin ja pitää yliopistosta.

Pyydän anteeksi blogihiljaisuutta. On ollut aika hullu viikko.

Sunnuntain epätodelliset seikkailut

Saavuin Manchesterin lentokentälle seitsemältä sunnuntai-iltana. Odottelin siellä aikani ja soitin sitten perään, koska jonkun yliopistosta piti tulla hakemaan. Reaktio? "Oletko Manchesterissa?!"

Ilmeisesti vaihtareita hakeva bussi oli jostain syystä jättänyt minun hakemiseni väliin, ja bussikuski kieltäytyi tekemästä enää yhtään reissua ja ilmoitti lähtevänsä kotiin nyt. Lopputulos oli se, että kansainvälisten asioiden hoitaja tuli hakemaan minut omalla autollaan. Sen ja tuutorin kiroilua etupenkillä oli kyllä ihan opettavaista kuunnella, tosi hauskoja tyyppejä molemmat. Lopulta olin Chesterissä hiukan ennen yhtä yöllä. Kahdelta yritin nukkua, mutta talon muut asukkaat saapuivat bileistä ja jatkoivat juhlimista keittiössä ja käytävällä, vaelsivat ympäriinsä laulaen ja soittaen musiikkia kännykästä. Nukuin sinä yönä tunnin. Mielestäni olin maailman kärsivällisin, aikuisin ja kerta kaikkiaan täydellisin ihminen, kun en a) mennyt ärisemään, b) harkinnut lähteväni kotiin tai c) tullut hulluksi.

Sittemmin olen laittanut korvatulpat ostoslistalle ja tutustunut keittiön kanssani jakaviin ihmisiin, jotka ovat ensimmäisen vuoden hoitoalan opiskelijoita ja ihan kivoja silloin kun eivät pidä keittiöbileitä.

Yliopistosta



Yliopisto vaikuttaa hyvältä paikalta. Asunnostani sanottiin, ettei se ole kampusalueella. Kaikki on suhteellista - se on toisella puolella tietä kahden minuutin kävelymatkan päässä kampuksen keskipisteestä. Osa opiskelija-asunnoista on keskellä kampusta. Melkein joka paikkaan voi kävellä, mikä on erittäin kätevää. Osa yliopistorakennuksista on todella kauniita vanhoja taloja, esimerkiksi englannin laitos on ollut osa kirkkoa. Laitan siitä kuvia myöhemmin, koska varmaankin tulen pyörimään siellä paljon.

Alan ymmärtää, miksi niin monet sanovat, että yliopisto-opiskelu on elämän parasta aikaa. Täällä se on totta: koko elämä on erittäin helppoa rakentaa yliopistojuttujen ympärille. Kampuksella voi asua, syödä, käydä kaupassa ja baarissa, harrastaa urheilua ja kulttuuria ja vaikka olla kokonaan poistumatta omasta pikku kuplastaan. Suomessa ei tapahdu tähän verrattuna juuri mitään. Ei ihme, ettei osa ihmisistä keskity opiskelemaan... Tiedän, etten itse ole kamalan aktiivinen, mutta silti olen yhden viikon aikana

- viettänyt illan jenkkien kanssa George and the Dragon - nimisessä pubissa (joka on rakennettu roomalaisen hautausmaan päälle ja jossa kuulemma kummittelee)
- käynyt ranskalaisten ja espanjalaisten kanssa CSU:n (paikallinen opiskelijajärjestö) baarissa, mikä oli epäonnista, koska kukaan ei vaivautunut puhumaan englantia eikä bändiä koskaan kuulunut paikalle
- yrittänyt shoppailla kaikkea tarpeellista ja käynyt CSU:n julistemyyjäisissä
- katsonut vaihtariseurassa järkyttävän pitkän ja muutenkin järkyttävän Bollywood-leffan
- lähtenyt Rock soc - ihmisten kanssa onnistuneelle baarikierrokselle
- katsastanut miekkailuseuran esittelytreenit ja päättänyt melkein varmasti harjoittaa modernia miekkailua tämän vuoden ajan. Miksi miekkailu tuntuu muuten vetävän puoleensa samanlaista porukkaa? Hyvä asia, ei siinä mitään. Arvostan sitä, että ihmiset jaksavat nörtteillä muille vaikeasti avautuvista aiheista.
- käynyt Chesterin ulkopuolella katsomassa Dorian Gray - elokuvan

Ja siinä oli vasta epävirallinen ohjelma. Koko viikko on ollut asioiden hoitamista ja erilaisia esittelysysteemejä, jotka kyllä aluksi olivat ihan hyödyllisiä mutta alkoivat loppua kohden puuduttaa. APA-systeemi, koskaan kuullutkaan, muuten vain käyttänyt sitä 3 vuoden ajan! Plagiointi, mitä se on, kertokaa kolmannenkin kerran! Voin vain kuvitella jenkkien turhautumisen kielipuolia vaihtareita opastaviin juttuihin.

Lisää kuvia ja tarinaa kaupungista ja kämpästäni seuraa kohta.