Let's fly away...

Terveisiä Manchesterin lentokentältä. Kone lähtee kohti Frankfurtia puolentoista tunnin päästä ja sieltä sitten seikkaillaan Helsinkiin. Kotona lienen joskus kolmelta aamulla...

En ole jaksanut päivittää blogia vähään aikaan, mutta eipä ole sen kummempaa tapahtunutkaan: opiskelua, esseitä, lukemista (voittamaton yhdistelmä Shakespearea ja scifiä), joululahjojen metsästystä ja ulkona juoksemista. (Taidan pitää miekkailuseuran muista aktiviteeteista enemmän kuin miekkailusta.) Olin jenkkien Thanksgiving - juhlissa, vietin itsenäisyyspäivää suomalaisten kanssa ja kävin vaihtareiden joulujuhlassa. Kutsuimme muitakin vaihtareita itsenäisyyspäivän bileisiin ihmettelemään linnan juhlia ja tarjosimme makaronilaatikkoa ja pannukakkua, koska kukaan ei osannut tehdä mitään muita perinneruokia :D

Kivaa tulla kotiin, mutta surullista kun niin suuri osa vaihtareista lähtee eikä tule takaisin.



(Seuraa minulle pitävät Starbucksin Toffee Nut Latte ja hyvä kirja. Tosin olen liian väsynyt lukemaan ja barista sotki toffee ja gingerbread latten keskenään, samaan mukiin... Maku on aika pikantti.)

Tahdon takaisin Italiaan. Ja seuraavalla kerralla muistan kumisaappaat.

Nyt kun olen jälleen Englannin kamaralla ja Italia on vain kaunis muisto ja lovi lompakossa, niin arvelen että minulta odotetaan jonkin sortin matkakertomusta. Järkevää kokonaisuutta on turha odottaa, suurin osa tästä perustuu junassa kirjoitettuihin epämääräisiin raapustuksiin.

(Lähdimme maanantaina Liverpoolin lentokentältä kohti Venetsiaa. 9 tyttöä, 6 päivää, 3 kaupunkia ja lukuisia junia, busseja ja metroja.)

Venetsia (jonne olisin voinut jäädä)







Asioita jotka jäivät mieleen Venetsiasta:

Eksyminen öiseen, sateiseen Venetsiaan ensimmäisenä iltana. Lisäksi kadotimme yhden ryhmämme jäsenen. (Myöhemmin huomasin, että hänellä oli taipumusta kadottaa itsensä - ei nimittäin jäänyt ainoaksi kerraksi.) Onneksi löysimme kadonneen lampaan ja eksymisen syyksi selvisi se, että yksi reitin varrella olleista porteista oli suljettu sateen vuoksi. (...)

Naamioita oli kaikkialla. En usko koskaan väsyväni niiden katsomiseen. Naamiokaupoissa oli myös hämmentäviä ja hienoja steampunknaamioita.





Pyhän Markuksen basilika oli hienoin ja tunnelmaltaan vaikuttavin kaikista kirkoista, joissa kävimme.



Vettä oli kaikkialla. Myös kaduilla, koska tulvi.

Dogen palatsin kattomaalauksia olisi voinut jäädä katselemaan tuntikausiksi. Venetsian merimahdin ihannointia oli hämmentävää ja kiehtovaa seurata.

Saman palatsin asekokoelma oli jotain hienointa ikinä - outoja miekka-pistooliyhdistelmiä ja vanhoja pistooleja, joiden monimutkaiset, koristeelliset mekanismit ja puun ja metallin yhdistelmä olivat ehdottoman steampunkhenkisiä.

Pimeässä sillan alta lipui gondoleita laulajineen ja japanilaisturisteineen.

Kävelin yksin iltahämärässä ja löysin San Zulian - nimisen kirkon, jonka koko nimi oli Chiesa di San Giuliano - Pyhän Julianin kirkko. Olin juuri lukenut luovan kirjoittamisen kurssilla Flaubertin novellin "The Legend of Saint Julian Hospitator", jossa Julian on aika epämiellyttävä henkilö. Outoa löytää vahingossa hänelle omistettu kirkko.

Näin sekä kuun että auringonnousun.

Vettä, tulvivaa vettä, tyyntä vettä, sadevettä, myrskyisää vettä kanaalissa, mintunvihreää vettä sateisena aamuna, synkän tummaa vettä illalla.

Haluan takaisin kesällä.

Firenze





Venetsian jälkeen kaikki tuntui isolta. Kaupunki oli täynnä Medicien palatseja ja vespoja. Näkymä kukkuloilta kaupungin ulkopuolelta oli kaunis, mutta samanlaista maagisuutta ei ollut kuin Venetsiassa. Kaupungin kuuluisimmassa kirkossa (Santa Maria del Fiore tai pelkkä duomo) sai valokuvata, mikä teki tunnelmasta erilaisen, ei niin hyvällä tavalla.





Illalla totesimme olevamme köyhiä kalliin Venetsian jäljiltä ja söimme kiinalaista, mikä tuntui pyhäinhäväistykseltä mutta oli erittäin hyvää. Tosin muistiinpanojeni mukaan vohveli mansikkajätskillä ja tomaatti-mozzarellaleipä kilpailivat sen kanssa.

Firenzessä oli silta, jolla oli taloja ja kauppoja. Pysähdyimme sinne kahville, joka oli tunnelmallista ja törkeän kallista. Haluaisin asua sillalla, kunhan olisin ensin heittänyt sieltä pois ärsyttävän itsepintaiset turistirojun myyjät.

Minua ei haitannut lähteä Firenzestä aamunkoitteessa. Jos olisi ollut enemmän aikaa, olisin ehkä ymmärtänyt kaupungin viehätystä paremmin.

Rooma







Rooma oli vaikuttava ja hieno ja kaikkea mitä ajattelinkin sen olevan. Ensimmäisenä päivänä satoi kaatamalla. Kävimme Vatikaanissa ja vietimme pitkän aikaa museoissa ja kirkoissa. Vatikaanimuseossa oli Egypti-näyttely, joka kiinnosti minua enemmän kuin katoliset reliikit. Pääsin varmistamaan, etteivät mielikuvani ~erästä tarinaa~ kirjoittaessa olleet ihan vääriä. (Muinaisia egyptiläisiä meikkipurkkeja ja peilejä ja koruja ja muuta olennaista.) Pasta mozzarellan, kesäkurpitsan ja aurinkokuivattujen tomaattien kanssa oli parasta.

Toisena päivänä aurinko paistoi, eikä enää tarvinnut kolmea paitaa ja takkia, kuten koko aikaisemman matkan aikana. Kengätkään eivät kastuneet. Kuljin yksinäni raunioiden keskellä ja yritin kuvitella, millainen Rooman keskusta oli joskus ollut. Colosseum oli vaikuttava. Minulle ei tuottanut pienintäkään vaikeutta kuvitella sinne verisiä spektaakkeleita... Ja ikävöin äkkiä kovasti historiallista miekkailua.



Viimeisenä iltana menimme syömään hienompaan ravintolaan, jonka lasagnen jälkeen luulen, etten pysty syömään George & Dragonin hyvänä pitämääni lasagnea enää - ero oli valtaisa.

Kaikki kuvat (joita on paljon) löytyvät allaolevia linkkejä klikkaamalla:
VENETSIA
FIRENZE
ROOMA

Saksikäsi-Edward lähtee Venetsiaan ja jättää sakset kotiin.

Halloween on iso juttu Briteissä. Melkein kaikki pukeutuvat ja pitävät Halloween – juhlia ja lapsoset käyvät karkki tai kepponen – kierroksilla. Jouduimme näiden uhriksi George and Dragon – pubissa, joka oli minusta hieman outo paikka lähettää lapset keräämään karkkia. Hyvä valinta tosin, koska pubin asiakkailla on paljon todennäköisemmin antaa rahaa kuin karkkia...

Lähdin eilen miekkailijoiden Halloween – bileisiin väsymyksestä huolimatta, koska halusin käyttää Saksikäsi-Edward-asuani vielä uudestaan, oli sen tekeminen sen verran tuskaista. Se herätti kohtuullisesti huomiota kadulla.



Olisipa parempia kuvia...



Vaatteet on metsästetty kirpparilta ja saksikädet tein ihan itse. Liiman, levyn (foam board), mattoveitsen ja spraymaalin kanssa leikkiminen hyvin pienen kylppärin lattialla sai aikaan mielenkiintoisen sotkun. Kylpyhuoneeni tuoksui myrkylliseltä seuraavat kolme päivää sen jälkeen, kun olin saman päivän aikana värjännyt hiukset ja käyttänyt liimaa ja spraymaalia, mutta tulos oli sen arvoinen. Meikki oli yllättävän helppo tehdä, vaikka jos olisi ollut aikaa ja rahaa niin olisi siitä saanut paremmankin. Koska joku kuitenkin kysyy, arvet on tehty liimalla, jonka annoin kuivua ja levitin päälle meikkivoidetta ja valkoista puuteria. Muutenkin koko asussa on havaittavissa luovaa improvisointia.

Pidän kovasti siitä, että täällä järjestetään usein naamiaisia tai muuten vain pukeudutaan milloin minkäkin syyn varjolla. Hienoimmat asut miekkailijoiden bileissä olivat yhdellä tytöllä, jolla oli lolitahenkinen, mustan ja kullanvärinen merirosvoasu sulkahattuineen, ja seuran varapuheenjohtajalla, joka ilmestyi paikalle asusteenaan pyyhe ja tekosyynään Linnunradan käsikirja liftareille. (Täytyy tässä välissä huomauttaa, että hänellä oli päällään muutakin kuin pyyhe. Kun puhe on briteistä, ei koskaan tiedä.)

***

Se Halloweenista – huomenna lähden Italiaan! Olen lähdössä sinne vaihtariporukassa, jossa on lähinnä jenkkejä ja joku Australiasta ja Kanadasta. Jenkit haluavat nähdä Eurooppaa nyt kun kerrankin pääsivät tänne, ja minä liityn seuraan enemmän kuin mielelläni, etenkin kun lentolippuja saa täällä erittäin halvalla Suomeen verrattuna. Ensi viikolla ei ole luentoja, koska se on Student Development week, jolloin olisi tarkoitus kehittää itseään. Olen varma että historialliset nähtävyydet, jäätelö ja viinibaarit kehittävät minua.

Tarkoituksena on viettää kolme päivää Venetsiassa, päivä Firenzessä ja kaksi päivää Roomassa. Venetsia on yksi paikoista joissa olen aina halunnut käydä <3 Kävin tänään ostamassa pienen matkaoppaan ja kartan, jotta voin eksyä omatoimisesti Venetsian kaduille. Kuulumisia ja kuvia seuraa viikon kuluttua.

Spookyworld eli pomppulinna ja moottorisahamurhaajia

Halloweenin kunniaksi lienee aika sanoa pari sanaa viime viikonlopun Spookyworld - reissusta. Vaihtareille siis järjestettiin matka kauhuaiheiseen teemapuistoon. Siellä olikin kaikkea mahdollista: kummitustalo, pelottava maissipelto (...), kauhujen traktoriajelu, labyrintti, pomppulinna (jes!), rullaluistindisko (en luistellut kenenkään yli, paitsi itseni melkein) ja muuten vain kaikenlaisia mörkkejä, jotka kulkivat vierailijoita säikyttelemässä.

Pidin Spookyworldista enemmän kuin kuvittelin. Oletin, että kyseessä olisi ollut jotain lähinnä lapsille tarkoitettua kummitussysteemiä, mutta siellähän oli ihan oikeasti pelottavaa ja hienoa. Kummitustalossa oli pimeää ja hirviöitä tupsahteli nurkan takaa, ja traktoriajelulla piilouduin penkin alle, kun moottorisahamurhaaja ilmestyi selän taakse. Aiheutti suurta hilpeyttä, kun yksi näyttelijöistä ärtyi yhteen ryhmämme poikaan ja alkoi ajaa häntä takaa pitkin maita ja mantuja :D Tyyppi sattui olemaan urheilija, joten takaa-ajosta tuli pitkä ja mielenkiintoinen. Aina välillä ne tupsahtivat esiin jostain ja juoksivat edelleen... Hirviö hävisi.







Lisää Spookyworld - kuvia pääsee katsomaan klikkaamalla TÄHÄN. (Rumaa capslockia, koska en jaksa/osaa säätää linkkien väriä paremmin erottuvaksi. Ja koska epäilen, että osa blogini lukijoista ei muuten huomaa, että kuvia on jossain muuallakin.)

Halloweenista seuraa lisää todennäköisesti huomenna, koska juhlinta jatkuu tänä iltana. Eilen olin kansainvälisissä Halloween - bileissä, jotka olivat hiukan tylsät, paremmissa kotibileissä joissa tapasin suomalaisia pitkästä aikaa ja oppilaskunnan baarissa, jossa oli tyypillistä (kovaäänistä, ahdasta ja halpaa). Omatekoinen Saksikäsi-Edward - asuni on ollut tähän asti menestys. Tässä vähän esimakua siitä:



Huomiseen ~

Manchester

Lähdin eilen Manchesteriin 4 tunnin yöunien turvin, mikä ei kenties ollut järkevin mahdollinen päätös. Mutta tulipahan kokeiltua junamatkustamista, koluttua keskusta läpi ja shoppailtua ja hengailtua muuten vaan mukavassa seurassa. (Pidän Starbucksista hieman liikaa. En varmaan olisi niin koukussa, jos Suomesta löytyisi niitä.) Löysin itselleni keltaisen (!) hupparin älyttömän halvalla, mikä oli hyvä asia, koska täällä alkaa olla kylmä. Tai ainakin minulla. Kukaan muu ei myönnä mitään.

Manchester oli iso ja teollinen. Kaikki oli suurta, ainakin verrattuna Chesteriin, jossa kaikki on pientä ja söpöä. Manchesterin yöelämä on huhujen mukaan kokemisen arvoista, joten eiköhän sinne pidä hankkiutua uudestaan.



En jaksa nyt laittaa kaikkia kuvia blogiin, koska se on hankalaa. Tässä sen sijaan linkki kuvagalleriaan.

Ja koska Chester on edelleen nätti paikka ja sää ihmeellisen aurinkoista, tässä vähän lisää kuvia ympäri kaupunkia ja pari kuvaa englannin laitoksesta, jossa vietän ison osan ajastani.

Terveisiä muodin huipulta

Nyt kun olen asunut täällä muutaman viikon on aika syventyä tarkemmin brittien pukeutumiseen, se kun on herättänyt minussa syvää ihmetystä alusta lähtien. (Muistakaa, että huomioni perustuvat puhtaasti Chesterissä ja sen ympäristössä tehtyihin havaintoihin. Jossain päin maata on varmasti hyvin pukeutuvia ihmisiä.)

Näin pukeudut kuin britti

1) Yläosa
Trikoomekko tai paita, joka saa ylettyä korkeintaan puolireiteen, mutta yleensä on lyhyempi.

2) Legginssit tai sukkahousut
Yleensä yhdistettynä vaatekappaleeseen, joka minun järkeni mukaan on paita. Lopputulos näyttää siltä kuin ihmiset kulkisivat ympäriinsä alusvaatteissaan, mutta ilmeisesti olen ainoa, jota se häiritsee. En oikein tiedä mihin katsoa, kun tyttösiä tulee kadulla vastaan sukkahousut + lyhyt toppi-yhdistelmässä X) Kyseessä ei siis ole yksittäinen moka vaan ihan yleinen käytäntö. Toinen hieno ilmiö on farkkuprinttilegginssit, jotka ovat melkein kuin farkut, mutta huomattavasti perverssimmät. Ja minua kun häiritsivät jo äärimmäisen tiukat pillihousut...



3) Kengät
Kengät ovat joko UGG-saappaat tai jotkut, joissa on älyttömät korot. Myös sandaaleita näkyy yllättävän paljon syksyisen sään huomioon ottaen. Erityisesti nuo neuleUGGit hämmentävät minua, koska täällä sataa joka toinen päivä. Eikö niistä muka mene vesi läpi? Vai eikö siitä vain kuulu välittää?



4) Takki
Harvinainen, säästä riippumatta. Lyhyet, pussittavat nahkatakit ovat aika in.

5) Neuleet/pitkähihaiset paidat
Harvinaisia ja outoja. Neuleet ovat yleensä lyhythihaisia, suuria ja muodottomia. Niiden tuomaa mahdollista lämpöä pitää tietysti kompensoida sillä, ettei niiden alla käytetä housuja vaan ohuita, usein puoleen sääreen ulottuvia legginssejä.


6) Yleinen vaatteiden vähyys suhteessa lämpötilaan
Lähes kaikki kulkevat ulkona t-paidassa säästä riippumatta. Odotan mielenkiinnolla lisääntyykö vaatetus talvella.

7) Bilevaatetus
1, 2 ja 3 vietynä uuteen ulottuvuuteen. Valitse mekko joka paljastaa kunnolla tissiä ja säärtä ja kengät, joilla ei pysty kävelemään horjumatta, ja yhdistä suttuiseen meikkiin. Ajattele Forten ja Lynin asiakaskuntaa ja pistä paremmaksi. Tunnen itseni täällä hyvinkin puritaaniseksi.

Näiden kauhujen jälkeen sydäntäni ilahduttaa aina, kun näen jonkun päällä farkut ja t-paidan. Ernuja tai muita erikoisemmin pukeutuvia täällä näkee aika vähän. Rock/hevi-iltamissa saattaa törmätä vaihtoehtonuorisoon, mutta ne pukeutuvat tavalla, joka on Suomessa ollut jo vuosia out (mustavalkoraitaa, neonvärisiä verkkosukkiksia, kaikkea mistä kasvoin yli jo lukiossa). Minut raahattiin paikalliseen Pirjon basaarin vastineeseen, ja tunsin itseni vanhaksi ja kyyniseksi saksalaisen kaverini intoillessa huonolaatuisista printtipaidoista ja epämääräisistä bondagevaatteista...

Paikallinen muoti vaikeuttaa myös vaateostoksia: mistä löytäisi järkevän, ei-tylsän neulepaidan, kun ne ovat kaikki lyhythihaisia ja näyttävät siltä, että ne on suunniteltu avaruusolioille?

Lauantaina olen menossa Manchesteriin parin muun vaihtarin kanssa. Elän toivossa, että sieltä löytyisi jotain päällepantavaa.

Blackpool

Lauantaina olin vaihtarilauman kanssa retkellä Blackpoolissa. Kyseessä on Britannian kuuluisin lomakaupunki, jonne briteillä on tapana matkata vuosilomallaan. Kokemus oli mielenkiintoinen ja hieman häiritsevä.

Oikeasti lähdin mukaan lähinnä sen takia, että paikka kiinnosti Blackpool - tv-sarjan takia - kukapa ei haluaisi tassutella hetken samoilla paikoilla kuin David Tennant?


Nyt voin sanoa kävelleeni tismalleen samalla rannalla. Ja ymmärrän vihdoinkin sen tv-sarjan. Blackpool on tosiaan juuri niin omituinen paikka.

Koko kaupunki on rakennettu ihmisten viihdyttämisen ympärille. Kaduilla kävellessä tuntui siltä kuin koko kaupunki olisi ollut huvipuistoa: kadunvarsia reunustivat loputtomat turistikrääsää myyvät kojut, kasinoita ja pelihalleja oli enemmän kuin olin elämässäni nähnyt ennen tätä ja yökerhoista raikasi musiikki ja laulu kahdeltatoista aamupäivällä. Tämän lisäksi oli tietysti oikeakin huvipuisto, Sea Life ja kaikenlaista viihdykettä, josta suurin osa vaikutti minusta aika älyttömältä. Mutta aivot narikkaan ja viihteelle selvästi tuntuikin olevan ideana.

Blackpoolissa on kuuluisa torni, joka muistuttaa hivenen Eiffel-tornia, jos siristää silmiään. Sen takia se rakennettiinkin: jotta britit voisivat kuvitella olevansa mantereella, melkein Pariisissa! Kasinot kai auttavat kuvittelemaan, että ollaan Vegasissa. Ja ranta käy Kanariasta.

Kaupunki, jossa kaikki yrittää olla mahdollisimman hauskaa..? Juuri niin pelottava paikka kuin miltä kuulostaakin. Päivä oli mielenkiintoinen ja viihdyttävä, suurimmaksi osaksi sen outouden takia, mutta en kyllä ikinä haluaisi asua tuolla.


Maailmanpyörä ja huvipuistolaituri.


Minä ja Katie uhmaamme aaltoja.


Tappajalokkeja. En ole ikinä nähnyt missään niin isoja lokkeja, ja ne kiertelivät pään yläpuolella ja tekivät valehyökkäyksiä.


Kuva ei ole huvipuistosta, kaupunki näyttää muuten vaan tältä.

Kaupungin ihmettelyn ja rannalla kävelyn jälkeen kävimme vahakabinetissa. En oikeastaan tiedä, mikä niissä on ideana, mutta hauskaa oli, joten...


Kylie. Arvaa ketä varten otin kuvan? ^^


Brangelina.


Mutta miksi hänellä on lasit? :(


Ei kommentteja.


Minä ja Gordon Ramsay. Suhtaudun häneen selvästi epäluulolla.


E.T. on aina ollut minusta pelottava eikä ollenkaan söpö. Kukat eivät nyt auta asiaa.


Olisi vain pitänyt kehdata mennä kuvaan Freddien kanssa.


Oopperan kummitus.


Vahanukke tekemässä vahanukkeja.


Kauhuosastoa.


Tuli yllättäen vastaan nurkan takaa...


Mr. Bond.


Henrik VIII.


Hänen majesteettinsa.


En ole varmaan koskaan maininnut, että pidän heistä? ;)


Tai hänestä? En näytä siltä, että haluaisin ottaa sen hengiltä kovin vakavissani. Mikä on aivan totta. Huomatkaa hieno valoefekti sapelissani.


Vader ja Yoda, ja keisari hiippailemassa taustalla.


Aavikkoeliöt saattoivat olla lempiasiani koko näyttelyssä.


Betsy ja joku turtleseista. Minua saa valaista kuka.

Vakakabinetin jälkeen oli vielä vähän aikaa kierrellä kaupunkia, ja mitä löysinkään?


Harmi etten ehtinyt käydä Doctor Who - näyttelyssä.


Mutta kaupan puolella oli sentään oikean kokoinen dalek <3 (Ja olisi sieltä saanut pahvisen David Tennantinkin, mutta päätin, että se olisi jo liian pelottavaa.)

Illalla kaupungissa sytytettiin hieno valoshow, mutta kamerastani loppui akku kriittisellä hetkellä. Tosin bussin ikkunasta otetut kuvat pimeässä loistavista valoista eivät varmaan muutenkaan olisi onnistuneet.

Hauska reissu oli, ja mukaan tarttui hieno Darth Maul - juliste. (Mitä? Vessan ovi kaipasi jotain.) Nyt on pakko keskittyä taas hetken aikaa Shakespeareen ja myyttien uudelleen kirjoittamiseen. Seuraavia matkoja odotellessa...