“Watson, what the hell have you done?”

Mietin kauan pitäisikö avautua tästä tämän blogin puolella, mutta kun kerran tulin maininneeksi että olin menossa leffaan...



Tärkein ensiksi: Älkää kuunnelko tyhmiä kriitikoita vaan menkää katsomaan Sherlock Holmes ja päättäkää itse. Arvosteluista päätellen katsoja joko vihaa tai rakastaa tätä elokuvaa, ja minä kallistuin jälkimmäisen puolelle. Tahtoo sanoa, että virnistelin typerästi lähes koko leffan ajan.

Kyseessähän on nimenomaan uudelleentulkinta – kukaan ei missään vaiheessa väittänyt, että nyt yritettäisiin olla mahdollisimman uskollisia alkuperäisteokselle. Ja uudelleentulkintana tämä on hieno ja hauska ja viihdyttävä, eikä sitä paitsi ollenkaan niin kaukana alkuperäisestä kuin ihmiset väittävät.

Ensimmäinen valituksen aihe tuntuu olevan se, että elokuvassa on liikaa väkivaltaa ja actionia – Holmeshan ei koskaan turvautunut väkivaltaan. Ovatko ihmiset lukeneet eri kirjat kuin minä? Um, entäs nyrkkeily ja itämaiset taistelulajit ja ne monet kerrat kun Holmes käskee Watsonin ottaa aseen mukaan kun lähdetään nappaamaan vaarallisia rikollisia? Kirjoissa tietysti tyydytään vain toteamaan tämä ohimennen. Leffassa on paljon actionia ja hiukan vähempi olisi riittänyt minullekin, mutta ei voi väittää etteikö sille olisi mitään perustaa canonissa.

Toiseksi valitellaan, että henkilöt ovat ihan vääränlaisia: liian nuoria ja väärän näköisiä, Holmes on sekakäyttäjä ja Watson osaa pitää puolensa tappelussa. Ja pahinta kaikista, missä on Holmesin hattu? (Onneksi siitä päästiin.) Kirjat lukeneiden pitäisi tietää, että henkilöt ovat yllättävän nuoria, ensimmäisessä tarinassa noin kolmekymppisiä, jos oikein muistan. Ulkonäkövalitusta on aika turha edes kommentoida, jos ihmiset välittävät enemmän typerästä hatusta ja kotkannenästä kuin siitä, että roolissa on hyvä näyttelijä. Sitä paitsi Watson näyttää juuri oikealta, jos minulta kysytään. Ja Watson on entinen sotilas ja kirjojen Holmes kokaiiniaddikti ja hyvin erikoinen persoona. Elokuvasta voi löytää kaikki nämä piirteet, vaikka tulkinta onkin varsin omaperäinen eikä varmasti puristien mieleen. Epäilen kuitenkin, että suurin osa valittajista ei ole edes lukenut kirjoja, vaan muistelee Jeremy Brettiä ja vanhoja BBC-leffoja tajuamatta, että nekin ovat vain yksi tulkinta hienosta alkuperäisteoksesta.

Elokuva ei missään nimessä ollut täydellinen. Juoni oli aika höttöinen (ja miksi kaikessa pitää nykyään olla maailmanpelastusjuoni), Holmesin puheesta oli ajoittain hyvin vaikea saada selvää, ylilyöntejä tapahtui ja Irene Adler vaikutti hivenen päälleliimatulta hahmolta. Mutta näyttelijät olivat loistavia ja Holmesin ja Watsonin kemia melko täydellistä. Jude Lawn Watson saattoi varastaa sydämeni. Kerrankin oikeanlainen Watson! Lisäksi leffa on karkkia steampunk-estetiikan ystäville.



Tässä vielä linkki yhteen kohtaukseen leffasta (ei spoilaa).