Aurinkoa etsimässä

Hei ystäväiset. En ole hiljaisuudesta huolimatta pudonnut pois maailmankartalta tai jäänyt tuhkapilven saartamaksi (no, muualle kuin Britteihin). Mutta kahden viikon maailmalla seikkailun ja kolmen päivän deadlinepaniikin jälkeen lähinnä nukuin viime viikon.

Seuraavassa otteita matkapäiväkirjastani alkuperäisessä loistossaan, leikisti koska autenttisuus on hienoa ja oikeasti koska en jaksa editoida. Keskityn liikaa ruokaan ja murisen unenpuutetta ja ihkutan asioita varmasti epä-älykkäällä tavalla. Olkaa hyvät.

Barcelona, tarina unettomuudesta ja auringonpaisteesta



31.3.

Olen Barcelonassa. Eilen näin ja koin: Ryanairin koneen joka oli myöhässä, erittäin vihaisen bussikuskin Liverpoolissa, paljon hattaraisia pilviä, yhden vihaisen ja äänekkään lapsen lentokoneessa, Sarahin joka lensi Barcelonaan Hampurista ja Melissan joka seikkaili tänne jostain päin Brittejä, paljon puita ja vuoria (mikä onnellistutti), taloja jotka olivat suoraan mielikuvituksestani, ystävällisiä katalonialaisia jotka auttoivat tyhmiä turisteja, kivan nuorisohostellin jossa kaikki on kivaa paitsi minun huoneeni. Melkoinen hippipaikka, suitsuke tuoksuu kaikkialla ja seinät ja huonekalut ovat keltaisia ja oransseja ja täällä on tietokoneita ja sohvia ja kaikkea.



Söin jänistä valkosipulilla ja tunsin itseni hirviöksi, mutta se oli hyvää. Ja sitruunajätski oli täydellistä ja se tarjoiltiin oikean, jäädytetyn sitruunan sisällä. Olin hyvin vaikuttunut.

Tänään menimme ilmaiselle opastetulle kierrokselle vanhassa kaupungissa. Se oli yllättävän viihdyttävää ja informatiivista. Opas sattui olemaan kotoisin Gotlannista, mutta olisi kyllä käynyt espanjalaisesta. Näin kaikkea hienoa kuten lisää roomalaisia muureja, kirkon jonka seinää vasten Francon sotilaat olivat teloittaneet kapinallisia, paljon St. George - patsaita ja seinäkoristeita (graffiteja ja space invadereita unohtamatta), "drug alleyn" ja erittäin mieltälaajentavan patsaan, arkkitehtikoulun, jonka Picasso suunnitteli äkäisenä ja absinttipäissään ja sen kyllä huomasi, suihkulähteitä ja paljon 'etnisiä' kauppoja. Lounas koostui patongista (joka oli hyvää) suihkulähteen laidalla.













Sitten kävelimme meren rantaan, ja se oli vähintään yhtä hienoa. Vesi oli sinivihreää, purjeveneitä oli metsä ja tuuli tuntui vähän samalta kuin kotona kesällä, mutta ei tuoksunut samalta, mikä oli outoa.





2.3.


Näkymä hostellin kattoparvekkeelta

Tänään oli ehkä paras päivä. Kiertelimme aamulla kaduilla ja kaupoissa ja ostin pääkallokuvioiset flipflopit ja vaaleanpunaisen pääkallorannekkeen ja kortteja. Sitten menimme rannalle, jossa oli tuulista mutta melkein lämmintä. Jenkkien suhtautuminen uimahousuihin oli hupaisaa, samoin oma reaktion puutteeni nudisteihin ei-nudistirannalla. Sen sijaan kaikkien suhtautuminen diilereihin (Olutta? Hasista? Kokaiinia? Nuorelle pojalle, joka kyselee kokaiinia: "Ei, en minä myy, mutta kysy tuolta kaverilta kauempana rannalla, sillä kyllä on.") ja hierontapalvelujen tarjoajiin oli jokseenkin samanlainen.



Patonki toimi toisenakin päivänä. Mandariinisorbetti saattoi olla aavistuksen parempaa kuin mango. Näimme paljon tosi hyviä katumuusikoita ja bändejä. Mutta paras asia oli ehdottomasti Magic Fountain! Ensimmäinen reaktioni vuorelle kiivettyämme oli, että hieno näköala ja ihan kiva suihkulähde. Mutta se oli ennen kuin aurinko laski ja valot syttyivät ja musiikki alkoi soida. Se oli oikeasti maagista. Siinä vaiheessa kun taustalla alkoi kuulua Freddie Mercuryn Barcelona, olin sitä mieltä, että tämä on parasta ikinä, ja Sormusten herra - musiikin soidessa tunnelma kohosi avaruudellisiin sfääreihin. Mitä myöhemmäksi ilta kävi, sitä hienommiksi muuttuivat esitykset, enkä olisi halunnut lähteä ikinä, vaikka oli kylmä ja väsy.


Kuvat Sarahilta, jolla a) oli akku kamerassaan ja b) jonka kamera tykkää yöstä enemmän kuin minun.







Eilen olimme myös rannalla, harhailimme sataman käsityökojuissa ja menimme illalla tapasoppitunnille, joka koostui enemmän syömisestä kuin kokkaamisesta, mutta ei se minua haitannut. Ruoka oli hyvää! Tapaksina oli erilaisia makkaroita, leipää, tomaattivalkosipulikastiketta, perunakuutioita ja valkosipulidippiä... Sangria oli myös olennaista. Se oli huomattavasti hienompaan kuin perinteinen jaffa + punkku (sekoitetaan parkkipaikalla) - yhdistelmä: siihen tuli punkkua, persikkalikööriä, brandya ja sitruuna- ja appelsiinifantaa ja paljon hedelmiä. Tapasin siellä taas pari suomalaista ja brittiä, joihin tutustuin aikaisemmin historiakierroksella. Suomalaistyttönen oli tosi hauska ja sanoi suoraan briteistä kaikkea mitä mä ehkä ajattelen mutta en sanoisi ja piti mustasukkaisesti huolen siitä ettei sangria lopu, mitä arvostin.



Sen sijaan en arvosta rakkaita huonetovereitani. Tietysti viisi haisevaa, kännistä, meluavaa brittijätkää! Rasittavaa örvellystä, ja totta kai ne kännää ja polttaa huoneessa. Viime yönä nukuin ehkä pari tuntia, mikä väsymyksen asteen huomioon ottaen ei ollut ollenkaan miellyttävää. Tämän takia yhteisölliset majoitusratkaisut ovat huono idea - minun onnellani käy aina näin... Ehkä Sarah ja Melissa ottaa mut lattialle nukkumaan. Jos tunnistin aksentin oikein niin tyypit ovat vielä Manchesterista. Go, Britain, go.

3.3.

Viime yönä yläpuolellani nukkuva tyyppi rymisteli sisään noin tuntia sen jälkeen kun muut olivat hipsineet kotiin suhteellisen hiljaisesti ollakseen änkyräkännissä, löi kaikki valot päälle ja alkoi huutaa ja heitellä tavaroita ympäriinsä. Koska hän ei löytänyt 50 euroa. Koska jos hän ei löydä sitä pian "ovella odottava nainen lähtee". I had classy company, what can I say?

Uni jäi vähäiseksi. Muutin toiseen huoneeseen.

Viimeinen päivä Barcelonassa oli hieno. (Tiedän, adjektiivivarastoni kaipaa laajentamista.) Menimme mosaiikkipuutarhaan ihailemaan Gaudin arkkitehtuuria. Se on hienoa ja täynnä pehmeitä, vinksahtaneita linjoja, enkä voi olla ajattelematta, että tyyppi oli sekä hullu että nero ja ihmettelemättä, että ihmiset ymmärsivät sen nerouden ja päästivät sen toteuttamaan itseään.





Minä ja Sarah leikimme vuorikauriita ja kiipesimme kukkulalle, josta näki koko kaupungin. En tajunnut, että se on oikeasti laaksossa kukkuloiden ympäröimänä. Sieltä näkyi niin meri kuin Sagra de Familia kuin hämmentävä fallinen tornikin. Sorruin ostamaan kaikenlaista kuten tyylikkään Gaudi-mukin ja nolon Barcelona-kassin, joka käynee rantakassista kesällä ja joka tuli nyt tarpeeseen, koska vanhan laukun vetoketju hajosi. Ja laukku jota ei saa kiinni ei ole täällä kovin hyvä ajatus. Sitten ihailimme Sagra di Familiaa, jonka hämmentävä nerous ihmetytti taas.







Illalla menimme rannalle vaikka oli kylmää ja viluista, koska halusin hyvästellä valtameren. Sitten menimme syömään reppumatkailijabaariin yhden euron aterian toivossa, mikä ihme kyllä piti paikkansa. Sangria ja olut olivat hyviä ja oli hienoa ja olin kuulemma hauska eli ihan pihalla lähinnä väsymyksestä, ja oli surullista lähteä ja jättää matkaseurani.



Seuraavaksi: Lontoon ihmeet! Löytävätkö kauan erossa olleet perheenjäsenet toisensa? Eksyvätkö he ikuisiksi ajoiksi Lontoon maanalaisen julmaan nieluun? Kuoleeko joku hypotermiaan? Koituuko alhoholiton viini kohtaloksi? Ja etsitään neulaa heinäsuovasta eli yhtä ihmistä Harrodsilta, how hard can it be? Tämä kaikki ENSI NUMEROSSA!

Loput Barcelona-kuvat TÄÄLLÄ