My favouritest city

Ja seikkailut jatkuvat Lontoossa, yhdessä lempipaikoistani koko avarassa maailmassa.



5.4.
Selvisin Lontooseen ehjänä mielenkiintoisten vaiheiden jälkeen: aamulla etsin postilaatikkoa ja eksyin pahamaineisessa kaupunginosassa, jouduin ottamaan viime hetkellä rahaa ulos ja huomasin metroasemalla, että kaksikymppiset eivät käykään lippuautomaattiin eikä luottokortti sen puoleen, joten sain etsiä kolikoita taskuista ja laukun pohjalta ja löysin tasan yhden metrolipun hinnan. Sitten piti seikkailla kahdella metrolinjalla ja löytää bussiasema ja oikea lentokenttäbussi. Päivä oli pitkä, mutta kaikki meni hyvin. Espanjan jälkeen Englannin kelmeänvihreät pellot näyttivät väsähtäneiltä. Tai ehkä se olin vain minä. Mutta Barcelonassa satoi lähtiessä ja täällä ei, joten.

Tapasin Sarin ja Mauritzin Stanstedin lentokentällä ja otimme pelottavan bussin Liverpooliin (bussikuski ilmoitti uskottavalla diktaattoriäänellä, että tässä bussissa ei sitten syödä tai juoda yhtään mitään, koska hän kieltäytyy siivoamasta). Hotellimme sijaitsi Shepherd's Bushissa, jossa edessä oli päivän toinen eksyminen. Ihan viehättävä nuori mies (eyeliner oli kohdallaan. Voi Lontoo, tykkään sinusta), yritti auttaa meitä, mutta ei osannut. Metroasemalla tiesivät paremmin, ja löysimme perille.

Huone oli ensimmäisenä yönä jäätävä ja ajoi minut erittäin itsetuhoiseen tilaan, koska sain nukutuksi ehkä kaksi tuntia, taas. Olin aikaansaapa ja valitin, ja lämmitys saatiin päälle täksi yöksi, joten en enää vihaa maailmaa.





Kävimme Towerissa, joka sai heti ajattelemaan Thiefiä. Mietin koko ajan, mitä muureja pitkin voisi kiivetä, minkä kattoparrujen päällä hiippailla ja mistä parhaiten livahtaa sisälle. Linna oli yllättävän iso, meillä meni siellä melkein koko päivä. Hienoimpia asioita: White Towerin haarniska- ja asekokoelmat, Bloody Tower jossa pyöri pätkä Rikhard III:sta, korpit, Beauchamp Tower, josta oli hyvä näkymä teloituspaikalle, peach & apple sludge Tower-pillimukissa, tauko Starbucksissa tuntikausien kävelyn jälkeen, Tower Bridge, Thamesin rannat yöllä ja karkkivärisin lampuin valaistu laiva.





8.4.
Tiistaina piti mennä British Museumiin, mutta se oli suljettu väliaikaisesti palohälytyksen takia. Kävelimme sitten Forbidden Planetin kautta Trafalgar Squarelle ja sieltä Thamesille. Pääsimme lopulta myös British Museumiin ihailemaan muumioita, mutta meillä oli ihan liian vähän aikaa ja olin selkeästi liian väsynyt keskittymään. Söimme italialaisessa ravintolassa, johon osui tietysti turkulaisia ja jonka autenttisuutta seurani ihaili.















Keskiviikkona sain aikaan kaikenlaista. Nousin aikaisin ja menin yksin aamupalalle ja kävin nettikahvilassa (miinus kahvi) tarkistamassa valuuttakurssit ja teatterilipputilanteen. Sitten seikkailin Apollo Victoria - teatterille. Olin siellä kymmentä yli yhdeksän ja jonotin lippuja Wicked-musikaaliin tunnin ajan sateessa. Se oli sen arvoista, koska sain eturivin lipun 25 punnalla. Lähdin kahville, join paahdettu hasselpähkinä - latten ja luin Neverwhereä ja nautin siunatusta yksinäisyydestä sillä välin kun Sari ja Mauritz shoppailivat kahdestaan. Sieltä jatkoin British Museumiin, kävin läpi Britannian ja Euroopan keskiajan ja kellonäyttelyn, joka oli suurin syy siihen, että halusin palata takaisin.









Lippuni oli päivänäytökseen, joten parin tunnin päästä suuntasin takaisin teatterille. Teatteri oli hieno ja pidin Wickedistä - ei lempinäytelmäni/musikaalini, mutta erittäin viihdyttävä kyllä. Lavasteet ja vaatteet olivat hienoja, ja näyttämön yläpuolella oli savua hönkäilevä lohikäärme ♥ Näyttelijät olivat hyviä, etenkin Elphaban esittäjä. Fiyero jätti vähän kylmäksi, mutta se johtui varmaan siitä, että minulle tulee hahmosta väistämättä mieleen tämä... tai tämä.





Torstaina meidän piti mennä Madame Tussaudsille, mutta kun selvisi, että jonottaminen olisi kestänyt kaksi tai kolme tuntia, päätimme, ettemme halua sinne niin kovasti. (Toisin sanoen että minä hankin liput netin kautta tai soittamalla seuraavaksi päiväksi.) Onneksi Baker Street oli kätevästi lähellä, joten kävimme ihailemassa numeroa 221B ja Sherlock Holmes - museota, jossa minulla oli ihan liian hauskaa. Harmi, että kamerastani loppui akku juuri siinä vaiheessa. En muistanutkaan, että kirjoissa mainitaan huoneiston olleen pieni... Ja museokaupassa myytiin äärimmäisen hienoja silintereitä. Sellainen olisi sopinut minulle loistavasti, mutta päätin, että 40 puntaa olisi ollut liikaa. Ehdin vielä perua hyvät päätökseni.

Sitten menimme Harrodsille, mikä oli mielenkiintoinen kokemus. Rakennus oli valtavan hieno ja etenkin egyptiläinen halli teki vaikutuksen, mutta eksyneitä ihmisiä sieltä on kyllä melkoisen tuskaista löytää. Hukkasimme Mauritzin viitisen minuuttia jälkeen kun olimme astuneet ovesta sisään ja löysimme kadonneen lampaan (jonka puhelin ei toiminut) tuntia myöhemmin täysin vahingossa. Kaikki oli melko kallista, mutta jos olisin jotain ostanut niin jotain syötävää. Koin taas Neverwhere - flashbackeja, siinä kun ensimmäiset kelluvat markkinat ovat Harrodsilla...

9.4.
Viimeisenä päivänä aloitin aamuni yrittämällä ostaa puhelimitse lippuja vahakabinettiin. Nimeni ja osoitteeni aiheuttivat kommunikaatiovaikeuksia, ja lopulta lipunmyyjä päätyi etsimään Pargasin Google Mapsista ja kehui, että on tosi kaunis kaupunki X) Pääsimme siis vaikeuksien kautta Madame Tussaudsille, jossa minua odotti heti ensimmäisenä pelottava Robert Pattinson - vahanukke ja lauma vielä pelottavampia teinityttöjä. Vahakabinetissa parasta olivat kauhuhuone, jossa oli näyttelijöitä pelottelemassa ihmisiä (britit selvästi tykkää tällaisesta), ja Spirit of London - laite, jossa esiteltiin kaupungin historiaa. Kokonaisuutena kabinetti ei silti tehnyt minuun valtavaa vaikutusta - olin jo käynyt vahakabinetissa Blackpoolissa, ja siellä oli Tähtien sota - ja Star Trek - hahmoja...







Sieltä jatkoimme Regent's Parkiin ihailemaan kevättä ja lintuja ja soutelevia ihmisiä. Siinä vaiheessa olin kahden viikon matkanteon jälkeen jo niin rasittunut, että lähdin suosiolla hotellille pari tuntia aikaisemmin.





Sari ja Mauritz lähtivät joskus törkeän aikaisin aamulla bussiasemalle ehtiäkseen lentokenttäbussiin. Minä jäin nukkumaan ja vietin päiväni käymällä National Galleryssa ja lounastamalla Trafalgar Squarella. Sain Neverwheren luetuksi loppuun. Vähänpä tiesin, että vaikein osa matkaa oli vielä edessä.

Kun pääsin juna-asemalle, siellä oli kaikki kaaoksessa, koska Eustonin asemalta lähtevät junavuorot oli peruttu. Joku oli päättänyt päivänsä hyppäämällä raiteille kriittisessä kohdassa, joten yksikään Manchesterin suunnalle menevä juna ei kulkenut. Henkilökuntaa ei juuri ollut paikalla, eikä niistä saanut mitään hyödyllistä irti, joten kävelin King's Crossin asemalle selvittämään, josko jotenkin pääsisin kotiin. Lopulta päädyin ottamaan Sheffieldin junan Derbyyn asti, sieltä junan Crewhun ja sieltä kolmannen Chesteriin. Junat olivat tietysti ihan täynnä, koska junakaaoksen lisäksi jossain oli jalkapallomatsi, joten jouduin istumaan koko matkan jalat matkalaukkuni päällä. Lopulta olin Chesterissä joskus yhdentoista jälkeen melkoisen väsyneenä, mutta koska taksin soittaminen olisi rasittanut enemmän kuin käveleminen, tallustin matkalaukkuineni kotiin.

***

Loput kuvat TÄÄLLÄ.

Siinä kaikki suuret seikkailut tältä erää. Ehdottomasti paras pääsiäisloma ikinä.