Tylsä blogipäivitys

Ei mitään erikoista tällä kertaa. Meidän piti mennä katsomaan paikallisia hevoskilpailuja, mutta suunnitelma siirtyi huomiselle kaatosateen takia. Ajattelin vaihteeksi kirjoittaa ihan tylsistä ja tavallisista asioista.

Suomeen paluu alkaa häämöttää uhkaavasti edessä, joten olen vältellyt esseen kirjoittamista täyttämällä asuntohakemusta ja selaamalla neljää opinto-opasta (kyllä, minulla on liikaa sivuaineita). Minulla ei ole vielä kovin selvää käsitystä siitä, mitä teen ensi vuonna. Vaihdossa tehtyjen opintopisteiden ansiosta kandista puuttuu enää ruotsin kirjallinen koe ja yhden opintopisteen verran suomen opintoja (-.-) - ellen sitten päätä haluta sisällyttää kandiini saksaa, missä tapauksessa saan selvittää muuttuneita opintopistevaatimuksia ja muuta mukavaa. Syventäviä opintoja kai sitten seuraavaksi... Ja joku gradu pitäisi kirjoittaa. Joskus.

Sitä odotellessa voisin vaikka kertoa, mitä mieltä olen Chesterin englannin laitoksen tarjonnasta.

Science Fiction
Kirjat:
Wells: The War of the Worlds & The Time Machine, Asimov: I Robot, Dick: Do Androids Dream of Electric Sheep?, Haldeman: The Forever War, Gibson: Burning Chrome, Niffenegger: The Time Traveller's Wife
Ehdottomasti lempimoduulini. Sammakolta näyttävä opettaja, jonka rintakarvoitus rehottaa korkeakauluksisenkin paidan kaula-aukosta, osoittautui erittäin asiansa osaavaksi. Oikeaa keskustelua aikamatkustamisesta ja alieneista ja roboteista ja tilaisuus lukea scifiklassikoita, mikä sen parempaa? Kurssin täytyy olla hyvä jos lähes joka luennolla mainitaan warp factor tai dilithium crystals. Tai jos opettaja tuo mukanaan lordi Grievousin aseen ja ohjaa sen äänimerkeillä keskustelun kulkua ja mutisee jotain pelottavista aiheeseen liittyvistä fanisivuista X) Kirjoista suosikkini oli ei niin kovin yllättäen Burning Chrome, koska nyt vain pidän kovasti cyberpunkista ja Gibsonin tyylistä. The Time Traveller's Wife ei taas uponnut ollenkaan. Aikamatkailusta olisi saanut niin paljon enemmän irti, mutta ei! Jos kirjan ideana on romanssi ja se ei pure ollenkaan, scifielementit jäävät yhteen ideaan, jota ei kehitellä loppuun asti ja henkilötkin käyvät lähinnä hermoille ja herättävät halua kirjoittaa purevan feminististä analyysiä (mitä yleensä välttelen), niin asiat ovat aika huonosti. Ja niiden auringonlaskujen kuvailua olisi myös voinut hillitä. Melkein koko muu ryhmä kuitenkin rakasti kirjaa - ja inhosi Gibsonia, koska se oli 'liian vaikeaa'. Um, scifikurssi? Mitä odotitte? Ei cyberpunkista tarvitse ymmärtää muuta kuin että se on hienoa! Olen kirjoittanut kurssille yhden cyberpunknovellin, ja nyt työn alla on 2500 sanan essee aiheesta alienien merkitys War of the Worldsissa ja Forever Warissa. Taustatyö on ollut erittäin opettavaista.

Brave New Worlds
Kirjat:
Huxley: Brave New World, Orwell: Nineteen Eighty-Four, Dick: The Man in the High Castle, Piercy: Woman on the Edge of Time, Garland: The Beach, Atwood: Oryx and Crake
Utopia/dystopiamoduuli oli ihan okei, mutta ei yhtä kiinnostava kuin scifimoduuli. 1984 on edelleen hyvä, uusista kirjoista suosikkejani olivat Woman on the Edge of Time, jonka utopiakuvauksesta pidin kovasti, ja Oryx and Crake, jonka lukeminen oli masentavaa ja ahdistavaa, enkä pitänyt yhdestäkään henkilöstä. Tämä ei tarkoita, etteikö kirja olisi ollut loistava. Ne ideat... Tämän kurssin esseeni olivat aiheista uskonto ja yhteiskunta 1984:ssä ja Brave New Worldissä ja cyberpunkelementit Woman on the Edge of Timessa ja Oryx and Crakessa. Jälkimmäinen oli käytännössä tekosyy kahlata läpi kaikki kirjaston cyberpunktarjonta.

Shakespeare
Kirjat:
A Midsummer Night's Dream, Othello, The Winter's Tale, Measure For Measure, King Lear, Henry IV (Part One), Romeo and Juliet, As You Like It, Macbeth, Hamlet
Shakespeare-kurssin opettaja oli ihan paras! En olisi ikinä uskonut, että kurssi olisi näin viihdyttävä tai helposti lähestyttävä. Eikä jokaisen opettajan kanssa olisi voinut jäädä vähien yöunien jälkeen fanityttöilemään David Tennantin Hamletia. Tällä kurssilla oli niin monta kuolematonta juttua, että sen ajatteleminenkin saa hymyilemään. (Brokeback Hamlet?) Parasta oli se, ettei hetkeksikään tullut sellaista oloa, että Shakespeare on jotain niin hienoa, ettei siihen uskalla koskea tai yrittää uusia tulkintoja. Olen tehnyt kurssille yhden seminaariesityksen, yhden lyhyen esseen ja seuraavaksi vuorossa olisi 2000 sanan essee, luultavasti aiheesta Godless Shakespeare. Lähteinä lienevät ainakin Hamlet ja King Lear.

Varieties of Fiction
Kirjat:
Atwood: The Penelopiad, Bulgakov: The Master and Margarita, Conrad: The Secret Agent, Flaubert: Three Tales, Gibson: Neuromancer, Marquez: Of Love and Other Demons, Pynchon: The Crying of Lot 49, Wall: Gilgamesh
Ensimmäinen luovan kirjoittamisen kurssini ikinä sai aikaan ahdistusta, mutta pidin siitä lopulta erittäin paljon. Olen päässyt yli kaikenlaisista estoista liittyen seminaareissa puhumiseen ja epämääräisten, keskeneräisten töiden ääneen lukemiseen. Opettajana oli kirjailijasetä, joka selvästi rakasti omaa ääntään, mutta jolla oli oikeasti paljon hyödyllistä sanottavaa. 'Hyvän kirjoittamisen' määritelmästä voidaan tietysti tapella, mutta tuskinpa kenenkään odotettiinkaan olevan varauksetta samaa mieltä. Kurssilla keskityttiin myytteihin ja niiden uudelleenkirjoittamiseen, mikä oli erittäin mielenkiintoista. Jokaviikkoisten tehtävien lisäksi kirjoitin yhden esseen, yhden novellin, jossa kehittelin suomalaista mytologiaa (yllättävän vaikeaa englanniksi) ja toisen, jossa päähenkilö näki tulevaisuuden, mutta ei pystynyt muuttamaan mitään. Kirjoista suosikkejani olivat tietysti Neuromancer, The Master and Margarita ja Of Love and Other Demons, joka paransi minut Marquez-traumoista, joita sain kun joskus yritin lukea Sadan vuoden yksinäisyyttä. Itse asiassa luen sitä tällä hetkellä huvikseni. Ehkä keskittymiskykyni on kehittynyt tai pidän tästä käännöksestä enemmän, tai sitten vain sain suomipainoksen kannesta painajaisia. Pidin yllättäen myös Flaubertin novelleista - Madame Bovaryn aiheuttaman valtavan turhautumisen jälkeen en olisi uskonut...

Research Methods for Writers
Tämä moduuli alkoi viime viikolla. En ole vielä vakuuttunut. Tähän asti meille on kerrottu Miten Käytetään Kirjastoa (kolmantena vuonna kannattaakin alkaa perehdyttää ihmisiä kirjaston ihmeisiin!) ja opettaja on lukenut ääneen, mitä kurssioppaassa sanotaan. Ideana olisi tehdä tutkimusta jotain kirjoitusprojektia varten ja koota prosessista portfolio, jossa on tutkimuspäiväkirja, tutkimussuunnitelma, 1000 sanaa valmista tekstiä ja loppuanalyysi. Kuulosti hyvältä teoriassa. Nyt pitäisi vain saada kuolematon tutkimusidea. Ehdotuksia otetaan vastaan, etenkin jos ne liittyvät historiaan. (Tein ihan vapaaehtoista tutkimusta viime yönä. Opettaja olisi varmasti ollut ylpeä, jos olisi nähnyt minut selaamassa tähtikarttoja ja kiroamassa sitä, etten muista mihin kvadranttiin Vulcan kuuluu. Saanhan kirjoittaa 20 000 sanan eeppisen Trek-AU:n, saanhan? Ja onhan se tärkeämpää kuin kurssiprojekti?)

Minulla ei siis ole jäljellä enää muuta kuin tuo yksi luovan kirjoittamisen kurssi ja kaksi esseetä muille kursseille. Kaiken kaikkiaan olen ollut erittäin tyytyväinen opetuksen tasoon. Seminaareissa oikeasti keskustellaan, opettajat tietävät mitä ovat tekemässä ja ovat innostuneita aiheestaan, eikä kukaan tunkenut omia tulkintojaan väkisin kurkusta alas. Ei niin että yleisessä kirjallisuustieteessä koskaan tulisi sellaista oloa... Eniten pidin siitä, että kurssit olivat pienempiä erikoistumiskursseja, jotka keskittyivät yhteen genreen tai kirjailijaan. Sellaiset joutuu kotona yleensä tekemään itsenäisesti, ja välillä tulee sellainen olo, että on oman onnensa nojassa suurten klassikoiden kanssa, joista pitäisi osata sanoa jotain hienoa mutta ei oikeasti ymmärrä yhtikäs mitään.

Seuraavaksi suuntaan kirjastoon analysoimaan, mitä tekemistä The Forever Warilla on alieneiden ja Vietnamin sodan kanssa. Illalla olisi tarkoitus mennä (tällä hetkellä dagen efteristä kärsivien) asuintovereiden kanssa meksikolaiseen ravintolaan. Yay.