Scifistelyä Lontoossa

Edellisviikonloppuna löysin itseni jälleen Lontoosta. Hankkiuduin sinne London Expon takia, joka on paikallinen scifi/animetapahtuma. Koska junat käyttäytyvät sunnuntaisin epäloogisesti, jouduin olemaan siellä kaksi yötä. Mikä tragedia.

Lauantaina en onnistunut näkemään Macbethia, mutta katsastin sen sijaan British Museumin Japani - näyttelyn sekä niiden eteläafrikkalaisen puutarhan ja kävin katsomassa We Will Rock You - musikaalin. Japanilaisten turistien intoilu näyttelyssä huvitti ja siellä oli samuraihaarniska, puutarhassa oli hienoja, epäilyttäviä kasveja ja musikaali oli viihdyttävä, etenkin Britney Spears :D (Vaikka voisin alkaa vääntämään kättä siitä, mikä nyt sit on oikeesti alternativea ja miksi sitä ollakseen pitää pukeutua tasan samalla tavalla kuin muukin vaihtoehtopopula.)





Sunnuntaina tapasin Annan ja Jonin sekä yllättäviä suomalaisia tuttuja London Expossa. Ihmekös että se Hetalia-cossi näytti tutulta... Conissa oli kivaa, vaikka ohjelmaa ei Finnconiin verrattuna ollut nimeksikään. Sen sijaan tilaa, ilmaa ja ruokaa riitti, mikä oli varsin eksoottista. Mitä, con jossa ei ole kuolla? Oli tosi hämäävää kuulla Naruto-cossaajien puhuvan brittiaksentilla, täällä kun olen törmännyt ehkä tasan yhteen japani-intoilijaan. Hassua miten animeskene on Suomessa niin paljon mainstreamimpi ja mangavalikoima parempi. Täällä mainostetaan vieläkin sarjoja, jotka olivat kotosalla in ehkä vuonna 2000. Yksi ero kotipuolen coneihin oli myös se, että länsicosplayta oli huomattavasti enemmän. En ostanut mitään kovin tyhmää, paitsi hienon TOS-paidan, jolla sulautua joukkoon mustapaitaiseen Finnconissa. Päivän päätteeksi menimme syömään Chinatowniin, jossa vesimeloni bubble tea (kauhea yhdys sana mutta ei jaksa miettiä mitä sille tekisi) oli jotain parasta ikinä.



Maanantaina seikkailin runsaasti metrolla, harhailin ympäriinsä Wappingissa, harrastin aarteenetsintää Thamesin rannoilla laskuveden aikaan ja keräsin saappaisiini muutaman kilon mutaa. Omalla tavallaan yhtä hyvä päivä kuin sunnuntaikin, ihanan rauhallinen.



Loput kuvat TÄÄLLÄ.

***

Chesterissä on tylsäää. Ei ihmisiä, ei aurinkoa, ei mitään. Kaipa täältä on pakko vielä kerran lähteä johonkin etten ala hyppiä seinille. Tosin voin aina viihdyttää itseäni tekemällä listan kaikista kahviloista, joille pitää käydä sanomassa hyvästit.