Lukuviikko osa y: All the world's a stage

Tänään on kaunis päivä ja aurinko paistaa ja on tehnyt niin jo ainakin viiden tunnin ajan, mikä on aika ennenkuulumatonta. Monta tuntia niin, ettei sää muutu? Onks tää nyt sitä ilmastonmuutosta... eikun hetkinen.

Luonnollisesti olen sulkeutunut sisälle päivittämään blogia kuin kunnon myyrä ainakin seuranani kirsikkakaneliteetä ja toffeeta, johon sorruin vanhanajan karkkikaupassa. Mutta ainakin kävelin sinne asti auringonpaisteessa.

***

Kävin lukuviikolla vaihtariporukassa Stratford Upon Avonissa ihailemassa Shakespearen synnyinseutuja. Lumisade alkoi heti, kun kaikki olivat pakanneet itsensä yliopiston erittäin minikokoiseen minibussiin, ja jatkui koko päivän. Ensimmäinen pysähdys oli Shakespearen vaimon lapsuudenkodissa, joka oli ihan... pittoreski. Puutarha olisi varmasti ollut kaunis kesällä, mutta lumisateessa sitä ei oikein osannut arvostaa. Ja kaikki maksoi paljon.









Itse Stratford, jossa Shakespearen synnyintalo ja Shakespeare-keskus museoineen ovat, oli huomattavasti mielenkiintoisempi. Nyt voin sanoa nähneeni ensimmäisen folion, mikä on aika iso juttu. Kaupunki oli pieni ja samalla tavalla söpö kuin Chester, ja Shakespeare-viittauksia oli tietysti kaikkialla.


Sisällä ei valitettavasti saanut kuvata.


Kukas se siellä?


Vastaavannimisiä pubeja ja kauppoja oli vaikka kuinka paljon, mutta kuten huomaatte, lumisade uhkasi tappaa kameran.

Minua hämmensi hieman se, että museoissa oli kyllä Shakespeareen liittyvä kirja jos toinenkin, mutta kunnollista painosta näytelmistä ei löytynyt. Haluan edelleen Hamletista sekä hienon painoksen että Arden-version, jossa on kunnolliset viitteet. Soneteista olisi ollut hienoja, kultareunuksiselle paperille painettuja versioita, mutta niidenkin kanssa kaipaisin viitteitä... mikä saattaa tehdä minusta epäromanttisen hyypän, mutta mitä hienoa soneteissa on jos niitä ei ymmärrä? Nyt en sortunut muuhun kuin blogipostauksen alussa näkyvään postikorttiin.

Matka takaisin kesti puolitoista tuntia kauemmin kuin menomatka, koska liikenne oli jumissa lumisateen takia. Ehdimme siis katsoa bussissa sekä Beatrix Potter - leffan että Shrek kakkosen (johon ensimmäinen reaktioni oli "jumissa bussissa eikä pakoon pääse"). Ei suuria elämyksiä, mutta ekassa oli Ewan McGregor ja jälkimmäisessä Saapasjalkakissa, joten kestin.

***

Ja nyt kun kerran Shakespeare on aiheena, niin voin nörtteillä vähän lisää. As You Like It tai Kuten haluatte on erittäin mielenkiintoinen näytelmä, jossa pääasiassa puhutaan paljon ja harrastetaan crossdressausta metsässä. Päähenkilö Rosalind naamioituu mieheksi ja pakenee ilkeää herttuaa parhaan ystävänsä Celian kanssa Ardenin metsään. Rosalindiin rakastunut Orlando puolestaan pakoilee veljeään ja ripustaa puihin huonoja rakkausrunoja. Tästä seuraa kummallisia kohtauksia, joissa Rosalind (miehenä) tarjoutuu esittämään Rosalindia (naisena) Orlandolle, jotta tämä voi harjoitella rakkaudentunnustuksiaan. Kun tähän lisätään se, että Shakespearen aikaan kaikki näyttelijät olivat miehiä, saamme miesnäyttelijän, joka esittää naista, joka esittää miestä, joka esittää naista... Haluaisin kovasti nähdä tämän näytelmän teatterissa, koska voin kuvitella, että se on loistava jos Rosalindin näyttelijä osaa asiansa.

Näytelmän kuuluisimmat rivit:

"All the world's a stage,
And all the men and women merely players"



Löysin muuten eilen yhden Shakespeare-viittauksen luovan kirjoittamisen opettajani novellista: "the infant, mewling and puking in the nurse's arms" on edellä mainitusta näytelmästä, elämän seitsemän vaihetta - puheesta. Olen melko varma, että olin ainoa, joka tajusin viittauksen, kyseessä kun ei ollut mikään ilmiselvä lainaus. Ja tämä ennen aamukymmentä! Itsetyytyväisyys oli suurta.

Tällä hetkellä työn alla on Macbeth, jonka hienoutta en ole aivan vielä ymmärtänyt. Näytelmä on todella lyhyt ja sen luki äkkiä, mutta mieleen jäi lähinnä se, että melkein kaikki kuolivat verisesti. Luulen, että tämä on yksi näytelmistä, jotka avautuisivat paljon paremmin näyttämöllä kuin luettuna, kun näkisi ne kaikki murhatut kuninkaat ja vaimot ja lapset ja hulluksi tulevat vallantavoittelijat.



***

Siinä kaikki Shakespearesta, sitten muihin aiheisiin. Olen nimittäin menossa Lontooseen ensi viikonloppuna. Tiedän, taas. Menen lauantaina kämppikseni kanssa katsomaan kahta näytelmää: Waiting for Godot / Huomenna hän tulee ja Cat on the Hot Tin Roof / Kissa kuumalla katolla. Suuria klassikoita ja kulttuurielämyksiä siis tiedossa.


Kuka keksii, miksi oikeasti haluan nähdä tuon näytelmän, vaikka kirosin sitä kirjaa lukiessani?

Ja sunnuntaina pitää nähdä Sini, joka on Lontoossa samana viikonloppuna. Epic times ahead ♥